Paluu

Ajassa tapahtuva muutos haastaa työnohjauksen

- Ennustan, että työnohjaajan rooli tulee tulevaisuudessa vieläkin merkittävämmäksi, kun yhteiskunnassa tapahtuva muutos murentaa niitä syvärakenteita, joiden varaan nykyihmisen identiteetti on rakentunut. Syvärakenteiden muutos syntyy yhteiskunnallisten päätösten "oheistuotteena". Tarkoitetun ohella voi tapahtua myös jotakin sellaista, jota ei ole tarkoitettu. Sen vuoksi sosiologit puhuvat ajastamme riskiyhteiskuntana. Riskillä he tarkoittavat niitä pitkällä aikavälillä tulevia seuraamuksia, joita on vaikea ajoissa havaita. - Työnohjaajat ovat aivan erityinen joukko asiantuntijoita, joiden tulisi erityisen herkin silmin ja korvin seurata ajassa tapahtuvaa muutosta., sanoi YM, psykologi, psykoanalyytikko (IFPS), ryhmäpsykoanalyytikko Leila Keski-Luopa puhuessaan elokuussa Hattulassa pidetyssä työnohjaajien konferenssissa. Työnohjaajat ovat Leila Keski-Luopan mukaan tärkeä avainryhmä, jota tarvitaan avuksi nykyisessä murrosajassa, että työvoimamme pysyisi työkykyisenä ja työntekijöillä säilyisi luovaa kapasiteettia vaikeissakin tilanteissa. - Sekä työntekijöiden että kokonaisten työyhteisöjen olisi löydettävä toimiva identiteetti aivan uudenlaisessa toimintaympäristössä., Leila Keski-Luopa totesi. Tässä avautuu myös työnohjaajien uudenlainen rooli. - Sosiologit ennustavat, että yhteiskunnan ja yksilöiden väliseen dialogiin tarvitaan välittäjiä ja tulkkeja, jotka auttavat osa-puolia kohtaamaan toisensa ja kuuntelemaan toisiaan. Välittäjien tehtävä on auttaa osapuolia jäsentämään sitä kompleksista uutta tilannetta, joka herättää epävarmuutta ja synnyttää ristiriitoja, Keski-Luopa sanoi. Nykysosiologiasta eväitä työnohjaukseen Leila Keski-Luopa muistutti, että yhteiskunnan rakenteissa tapahtuva muutos on aina ihmisten omaa aikaansaannosta ja sillä on aina historiallinen perspektiivi. Sosiologinen tutkimus auttaa huomaamaan, että muutos ei koske ainoastaan ympärillämme olevaa maailmaa. Myös ihmisen tapa hahmottaa maailmaa on muuttunut. - Sosiologia on tärkeä tiede kun halutaan tarkastella yhteiskuntaa kokonaisuutena. Myös sosiologia itsessään on uudistunut. Uskon, että työnohjaajat voivat saada nykysosiologian käsitteistä eväitä, joiden avulla he voivat jäsentää ohjattavien toimintaympäristössä tapahtuvia muutosprosesseja. Muutos ja sen ymmärtäminen on suuri haaste työnohjaajalle. Muutos koskee myös häntä itseään. Työnohjaajakin joutuu tarkistamaan työnohjaajan identiteettinsä perustat. Tulevaisuudessa työnohjaajan teoreettisiksi välineiksi eivät enää riitä vain ne yksilöpsykologiasta lähtöisin olevat käsitteet ja viitekehykset, joihin hän on kenties tähän saakka on nojautunut. Tarvitaan laajempaa yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutusdynamiikan ymmärtämistä. Nykyisen työelämän perustana oleva moderni aikakausi on Leila Keski-Luopan mukaan murtumassa. Modernin kulttuurin rapautuminen alkoi näyttäytyä 1970-luvulla. Muutos on yhteydessä koko yhteiskunnan demokratisoitumiseen. Tulossa olevalle jälkimodernille ajalle on ominaista, että auktoriteetit kyseenalaistetaan. Se merkitsee, että sekä käsite johtajuus että asiantuntijuus saavat uuden sisällön. Elämme nyt murroksen aikaa, jossa meillä on sekaisin vanhaa ja uutta ajattelutapaa. Se synnyttää ristiriitoja ja tuottaa epävarmuutta. Traditioitten murtuminen identiteetin uhkana Yksilön identiteetti rakentuu suhteessa ympäröivään yhteisöön.. Leila Keski-Luopa totesi, että yksilöllä on tarve luoda ympärilleen sosiaalinen yhteisö, joka tarjoaa sekä perusturvallisuutta että yhteisöllisen peilin, jonka avulla kukin voi kehittää identiteettiään. Yksilöllinen identiteetti nojautuu kulttuuriseen identiteettiin. Yhteiset traditiot luovat elämälle turvallisen jatkuvuuden. - Esimoderni aikakausi oli rakentunut vanhoille koko yhteisöä koskeville traditiolle. Moderni yhteiskunta loi omanlaisiaan traditioita, joiden varassa yksilöt saattoivat rakentaa ryhmäidentiteettejä. Nyt kun ollaan jälleen uudessa tilanteessa, jossa myös modernin yhteiskunnan rakenteet ja traditiot ovat murtumassa, niiden varaan rakennetut ryhmäidentiteetitkin murtuvat. Yksilöt ovat taas kerran vailla niitä puitteita, joiden kautta yhteisöllisen tuen tarve tulisi tyydytetyiksi. Tärkeä kysymys tässä yhteiskunnallisessa murrostilanteessa on, miten yksilöt tässä toimintaympäristössä voivat rakentaa identiteettiään! Ajallemme onkin ominaista, että yhteisöllisen tulen puuttuessa yksilöt jäävät omaan varaansa. Kukaan ei voi enää tuudittautua ajatukseen, että elämä soljuu itsestään vanhan kaavan mukaan. Tämä muutos selittää osaltaan niitä kulttuurisia piirteitä, joissa tunnistamme narsistisia piirteitä. Kysymys ei kuitenkaan välttämättä aina ole narsistisesta patologiasta, vaan siitä että nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa elämästä on tehtävä henkilökohtainen "minä"-projekti. Työnohjaajille tarjolla uusi rooli Myös asiantuntijoiden asema ja rooli ovat muuttumassa. Keski-Luopan mukaan muutos merkitsee luopumista paremmin tietämisestä ja asettumista samalle tasolle toisen kanssa. Epävarmuuden tunnustaminen on tullut arvokkaammaksi kuin esiintyminen varman tiedon haltijana. Asiantuntijoille, kuten työnohjaajille, on tarjolla myös aivan uusi rooli ”toinen asiantuntijuus”. - Sosiologit ennustavat, että yhteiskuntatason ja yksilötason väliin tarvitaan välittäjiä ja tulkkeja, jotka auttavat osa-puolia kohtaamaan toisensa, kuuntelemaan toisiaan ja auttavat heitä jäsentämään sitä problematiikkaa, jota heidän erimielisyytensä koskee, Keski-Luopa totesi. Tässä ajassa yksilöt joutuvat kohtaamaan monimutkaisia tilanteita, joissa päätöksenteko on työlästä. Ilmapiiriä sävyttää lisäksi ainainen epävarmuus. - Yksilön kyky sietää epävarmuutta ja kyky itsereflektioon ovat ratkaisevassa asemassa määrittämässä, miten hän selviää eteenpäin henkilökohtaisessa minä-projektissaan. Vaarana on luisua reflektiohäviäjien joukkoon. Tässä työnohjaajat ovat tärkeä ryhmä välittävänä instituutiona. Jos asiakkaan kyky sietää epävarmuutta on huono, silloin ohjaajan tehtävä on riittävän perusluottamuksen ylläpitäminen. Ohjaustilanteen kehittäminen luottamussuhteeksi on työnohjaajan ensimmäinen tehtävä. Toinen työnohjaajan tehtävä on pyrkiä edistämään asiakkaan itsereflektiota. Siinä työnohjaaja voi itse joutua pulaan. Miten oppia jäsentämään monimutkaisuuden monimutkaisuutta? Miten jäsentää ja ymmärtää asiakkaan tilanne ja hänen työorganisaationsa tilanne monimutkaisessa kontekstissa? Miten jäsentää riskejä, joita vielä kumpikaan osapuoli ei tajua riskeiksi? Tähän avuksi sosiologit tarjoavat käsitettä kontingenssitietoisuus. Se viittaa "pelivaraan". On tärkeätä muistaa, että koskaan ei eletä vain yhden vaihtoehdon varassa. Siksi on syytä pysähtyä tarkastelemaan asioita mahdollisimman monesta näkökulmasta ennen kuin muodostaa niistä mielipiteensä.

Tuula Huurresalo Lähteenä Leila Keski-Luopan luento ja tausta-aineisto Työnohjauksen haasteet ajassamme, Työnohjauskonferenssi 19.8.2005, Hattula,

Ylös