Paluu

Ensimmäistä kertaa aluetapaamisessa – laatua tankkaamassa

Monenlaisten tapaamisten mahdollisuus Ajan paikalle Nummelan Terapianurkkaan muutamaa minuuttia vaille aloittamisajankohtaa toukokuussa 2005. Tienvarsi on aivan täynnä autoja. Porukka on jo siis paikalla ? selvästi säntillistä väkeä nämä työnohjaajat. Kokoontumistilassa istuu odottavan näköisenä 20-30 ihmistä. Istun jonkun viereen. Tervehdimme. Hän osoittautuu pappiskollegaksi entisen työnantajani kirkon puolelta. Emme ole koskaan ennen tavanneet. Hän hämmästelee sitä kovasti. Minä en ehkä niinkään, koska en ole ollut kirkon palkkalistoilla enää kymmeneen vuoteen, enkä ole siellä käynyt myöskään työnohjaajakoulutustani. Tilaisuus alkaa saman tien, joten vasta lopussa pääsen moikkaamaan paria vanhaa tuttua, joita en ole vähään aikaan tavannut. Jo tämänkin vuoksi kannatti tulla aluetapaamiseen. Toisen kanssa sovin heti treffit. Muutkin näyttävät sopivan tapaamisia. Tämä on varmaan aluetapaamisten yksi funktio. (Onko kaikilla työnohjaajilla samanlainen kalenteri? Noilla viidellä ainakin näyttää olevan.) Johtajuuden karikot ja mahdollisuudet työnohjauksessa Päätän olla tekemättä muistiinpanoja vaikka ? tai koska – sekä aihe että luennoitsija on mielenkiintoinen: ”Johtajuuden karikot ja mahdollisuudet työnohjauksessa”, Kaj Davidkin. Hän puhuu sekä työnohjaajasta tilannejohtajana että työnohjaajan ja työnohjauksen suhteesta organisaation johtoon. Osallistujat pohtivat: Onko esimies mukana työnohjauksessa? Tuleeko esimiehen esimies arviointeihin? Davidkin toteaa, ettei enää suostu ryhmän työnohjaajaksi, jollei lähin esimies, lähin kehittäjä, ole mukana. Muuten tulee helposti edistäneeksi lohkomista ja regressiota eikä perustehtäväsuuntautuneisuutta. Työnohjaajan toiminnassa tilannejohtajana samoin kuin organisaation johtajan toiminnassa on osaltaan aina kyse sisällyttämisfunktiosta (container). Siihen liittyy kiinteästi kyky ajatella, joka johtajan/työnohjaajan tulisi aina pyrkiä säilyttämään tai palauttamaan keskellä ryhmän voimakkaita tunne- tai taantumistiloja. Silloin hän voi toimia katalysaattorina, joka tekee tilaa myös toisten ajattelulle ja sanallistamiselle. Johtajuus annetaan ja vastaanotetaan. Molemmissa päissä voi olla häiriöitä, toteaa Davidkin. Molemmin puolin voidaan pyrkiä sijoittamaan omaa sietämätöntä toiseen osapuoleen. Vaikeasti narsistisesti häiriytynyt johtaja on tästä ääriesimerkki, mutta kaikilla on taipumus toimia aika ajoin niin. Siksi työnohjaajan/johtajan itsetuntemus, itsetutkistelu ja omien sokeiden pisteiden tunnistaminen on jatkuva tehtävä. Työnohjaaja/johtaja ei ole täydellinen (onneksi) eikä sellaiseksi tule. Keskustelussa joku palaa puheenvuorossaan työnohjauksen eettisiin periaatteisiin, joku toteaa taas hypänneensä uudessa tilanteessa suoraan keskelle viidakkoa. Davidkin ehdotti, että kannattaisi ensin suorittaa tiedusteluja. Niinpä. Laadukas aluetapaaminen Illan mittaan hämmästelin keskustelun niukkuutta. Kiinnostuksen puutetta se ei ainakaan ollut. Muistelen itse vaellelleeni (POIS mielelläni) mielessäni Davidkinin johdattelemana Bionista perusolettamustiloista Kleinin kautta Freudiin ja taas takaisin, kuvittaen samalla teoriaa omilla mielikuvillani työnohjauskokemuksista. Ehkä muutkin tekivät samaa? Niistä luottamuksellisista tilanteista ei niin vain nyppäistä esimerkkejä yhteiseen keskusteluun. Vaikka keskustelu oli kohtalaisen niukkaa, paljon tapahtui. Minun mielikuvissani ilma oli sakeana kokemuksista ja pohdinnoista. Paljon peilauksen mahdollisuuksia omalle toiminnalle. Laadukas ilta.

TM Leila Valtonenon helsinkiläinen psykoterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja.

Ylös