Paluu

Työnohjaustoiminnan kehittyminen erikoissairaanhoidossa Pohjois-Karjalassa:

Mistä kaikki alkoi Ylilääkäri Raimo Miettisen tullessa Paiholan sairaalan ylilääkäriksi 1960-luvun puolivälissä alkoi voimakas kehittämisen aika. Saatiin ammattikoulutettua henkilöstöä, aloitettiin toimipaikkakoulutus ja kehitettiin monin eri tavoin psykiatristen potilaiden hoitoa. Joensuussa toteutettiin kaksivuotinen psykoterapiakoulutus. Varsinainen työnohjaustoiminta alkoi vuonna 1970. Huoltotoimistoissa ja sairaalassa työskenteleville lääkäreille ja psykologeille ostettiin työnohjausta helsinkiläisiltä psykoanalyytikoilta. Vähitellen työnohjaus levisi koskemaan myös muuta psykoterapeuttista työtä tekevää henkilöstöä ja keskussairaalan psykiatrisia yksiköitä. Ulkoinen työnohjaus on jatkunut oleellisena osana työnohjausta näihin päiviin saakka. Ulkoisen rinnalle syntyi sisäinen työnohjaus Koska työnohjauksen ostaminen oli kallista, aloitettiin 1980-luvun alussa sisäinen työnohjaus. Mielisairaanhuoltopiirin liittohallitus nimesi äänestyksen perusteella valitut henkilöt sisäisiksi työnohjaajiksi. Heissä oli lääkäreitä, psykologeja, sairaanhoitajia ja mielisairaanhoitajia. He saivat käyttää työaikaa yhdestä kahteen tuntia viikossa työnohjaukseen. Hoitosuhdeohjauksen lisäksi aloitettiin hallinnollinen työnohjaus osastonhoitajille. Sisäiset työnohjaajat tarvitsivat koulutusta, johon työnantaja suhtautuikin myönteisesti. Tosin määrärahat otettiin koulutusbudjetista ja mitään lisämäärärahoja ei anomuksesta huolimatta myönnetty. Järjestettiin kaikkiaan kolme työnohjaajakoulutusta vuosina 1980-1981, 1986-1988 ja 19933-1995. Koulutuksen vastuuhenkilöinä toimivat johtava psykologi Terttu Molnár ja ylilääkäri Jussi Sierla. Kouluttajiksi haettiin maan parhaita asiantuntijoita. Pari vuotta ensimmäisen työnohjauskoulutuksen jälkeen Terttu Molnár teki selvityksen, jonka mukaan koulutuksesta oli ollut runsaasti hyötyä. Työnohjaajat kokivat saaneensa voimavaroja työhönsä ja heidän ammatti-identiteettinsä oli vahvistunut. Ohjattavat kertoivat työnsä selkiytyneen, hoitoprosessin jäsentyneen, voimavarojen lisääntyneen raskaidenkin hoitosuhteiden läpikäymiseen ja heidän ammatti-identiteettinsä oli vahvistunut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Alusta saakka työnohjaustoiminta on ollut hyvin suunniteltua ja toteutettua. Oman toiminnan lisäksi on tehty yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa. Lääninhallituksessa toimi pitkään työnohjauksen asiantuntijatyöryhmä, jonka toiminnassa oltiin aktiivisesti mukana. Pohjois-Karjalan kesäyliopisto on ollut hyvä yhteistyökumppani, jonka kanssa on järjestetty lukuisia täydennyskoulutuksia. Tärkeää on ollut, että joku huolehtii työnohjauksen koordinoinnista ja kehittämisestä. Johtava psykologi Terttu Molnár toimi vastuuhenkilönä vuoteen 1986. Hänen työtään jatkoi avohoidon vastaava psykologi Pirjo Nykänen vuoteen 2002 ja hänen jälkeensä tehtävä on kuulunut preventiopsykologi Maarit Hamuselle. Somaattisen erikoissairaanhoidon vastaavana on toiminut sairaanhoitaja Hillevi Rautiainen vuodesta 2001 alkaen. Työnohjaus ei ollut itsestäänselvyys Alkuvuosina työnohjauksen järjestäminen vaati sitkeyttä ja määrätietoisuutta. Työnohjausta ja sen tarpeellisuutta joutui usein perustelemaan esimiehille ja päättäjille. Määrärahojen pysymistä talousarviossa täytyi valvoa. Työnohjaajat ja ohjattavatkin tarvitsivat tukea, koska työtovereilta voi tulla ikäviä kommentteja työnohjaukseen osallistumisesta. Tänään sairaanhoitopiirissä työskentelee useita kymmeniä sisäisiä työnohjaajia ja ulkoista työnohjausta on tarjolla erityistarpeisiin. Työnohjaus on ansainnut paikkansa henkilöstön osaamisen kehittämisessä ja työkyvyn ylläpitämisessä.

Pirkko Keskisärkkä, THM, hallintoylihoitaja Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

Ylös