Paluu

TYÖNOHJAUKSEN EETTISET KYSYMYKSET LIITTYVÄT TYÖN LAATUUN

Ulla Kyrönseppä

TYÖNOHJAUKSEN EETTISET KYSYMYKSET LIITTYVÄT TYÖN LAATUUN Olemme tehneet Sosiaalipedagogiikan Säätiössä yksilö-, ryhmä- ja työyhteisön työnohjausta työnohjaajien ja työyhteisökouluttajien muodostamassa työyhteisössä yli kaksikymmentä vuotta. Tänä aikana olemme jatkuvasti tutkineet, arvioineet ja pohtineet työtämme. Tämän toiminnan tuloksena on muodostunut tiettyjä toimintatapoja, joihin myös eettiset näkökohdat ovat vaikuttaneet. Sosiaalipedagogiikan Säätiö julkaisi Työnohjauksen eettiset periaatteet –kirjasen 1980-luvun lopulla. Pääasiallinen kokemukseni työnohjauksesta ja työnohjaajien yhteistyöstä on tämän toimintatavan piirissä syntynyttä. Artikkeli perustuu näihin kokemuksiin. TYÖNOHJAUKSEN LÄHTÖKOHDAT Työelämä Työnohjaus toteutetaan työelämässä sekä työntekijän että työnantajan intresseihin liittyen. Jotta nämä molemmat näkökohdat tulevat huomioiduksi, on työskentelyssä tarpeen keskittyä toimintaan yksilön, työelämän lainalaisuuksien ja työyhteisön näkökulmien kannalta. Työntekijän henkilökohtaisen tilanteen ja kokemuksen lisäksi sekä työelämän että työyhteisön näkökulma ovat työnohjauksessa läsnä voimia antamassa ja jännitteitä ylläpitämässä silloinkin, kun on kysymys yksilötyönohjauksesta. Työnohjauksen näkökulmasta työelämän keskeisimpiä lainalaisuuksia lienevät perustehtävä ja johtajuus. Työyhteisön tasolla muita tärkeitä lainalaisuuksia ovat yhteistyörakenteet sekä ilmapiirin ja tunnemaailman dynaamiset kysymykset. Työnohjaajan koulutus ja ammattitaito Työnohjaaja saa perusvalmiudet tehtäväänsä työnohjaajakoulutuksensa aikana. Riittävä koulutus virittää kiinnostuksen teoreettisen ymmärtämiseen, soveltamisen harjoitteluun ja oman työtavan etsimiseen. Käsitys siitä, että työnohjauksessa oleellista on prosessi yksittäisten menetelmien sijaan, sisäistyy vähitellen koulutuksen aikaisessa toiminnassa, mutta ennen kaikkea sen jälkeen, työnohjaajan toteuttaessa tehtäväänsä. Tarvitaan jatkuvaa oman toiminnan tarkastelua jatko-opiskelun, oman työnohjauksen ja muuten vertaisryhmässä tapahtuvan arvioinnin ja jäsentämisen avulla. Asiakkaan kokemukset ja palaute ovat erityisen arvokasta oppimismateriaalia. Työnohjaajan ammattitaito ei voi säilyä eikä kehittyä ilman jatkuvaa työnohjauksen tekemistä ja oman toiminnan arviointia vuorovaikutuksessa kollegojen kanssa. YHTEISTYÖ JA TOIMINTA Riittävä tieto ja tuntemus asiakkaan tarpeista ennen työskentelyyn lähtemistä Työnohjaustyön lähtökohta on asiakkaan yhteydenotto työnohjaajaan, tavallisimmin puhelimitse. Ensimmäinen kontakti, ensimmäinen kuuleminen tapahtuu siinä. Usein asiakkaalla on oma käsityksensä työnohjauksesta, työnohjaajalla taas omansa. Ennen yhteistyösopimuksen tekemistä on tarpeen tarkastella näitä erilaisia käsityksiä sekä arvioida asiakkaan tarpeita, kartoittaa asiakkaan tilannetta riittävästi ja selvittää ohjattavan tai ohjattavien odotuksia. Vaikka asiakkaan tarpeet ohjaavat työn suunnittelua ja työskentelyprosessia, työnohjaajan tehtävä on toteuttaa työnohjaajan roolia. Työnohjauksen luonnetta määrittelevät työskentelyn prosessuaalisuutena toteutuva työskentelyjakson pituus sekä työnohjausryhmän ja työnohjaustilanteiden rakenne. Työskentelyolosuhteet ja –tila vaikuttavat toiminnan sisältöön. Istuntojen pituus määrittelee syventymismahdollisuuden, istuntojen tiheys kantaa prosessuaalisuutta ja prosessin kokonaiskesto on yhteydessä tuloksellisuuteen. Työnohjaustapahtuman osallistujat säätelevät keskeisesti työskentelyä. Työnohjausryhmän kokoonpano on yhteydessä sekä työprosessiin että työn tuloksiin. Kun tavoitteena on perustehtävän selkiytyminen, työyhteisön toimivuuden kehittyminen tai työyhteisön hyvinvointi, esimiehisyyden ja johtajuuden on aina välttämätöntä olla edustettuna työnohjauksessa. Yhteistyösopimus Sopimuksen tekeminen korostaa työskentelyn kahdenpuolista luonnetta. Sopimuksen tekemisessä on tärkeää kuulla ja ottaa huomioon asiakkaan mielipiteet ja viestit. Sopimukseen kirjataan rakenteet, rahatalous sekä yhteisen keskustelun tuloksena syntyneet tavoitteet ja sisältö. Nimenomaan sopimuksen tekoprosessissa on paikka tavoitteiden etsimiselle ja määrittelylle. Jo tämä tapahtuu vuoropuheluna, asiakkaan tarpeiden kuulemisena ja hahmottamisena. YKSILÖN OIKEUDET JA ARVO Vuorovaikutus Työnohjaus tapahtuu työnohjaajan ja ohjattavan vuorovaikutuksessa, ja ryhmätyönohjaus ja työyhteisön työnohjaus paitsi ohjattavien ja ohjaajan myös ohjattavien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksen eettisiä perusasioita ovat kuunteleminen ja kuuleminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, tarkoituksenmukainen avoimuus, luottamus ja kunnioittaminen sekä itsemääräämisoikeus. Työnohjaaja antaa tilaa ja pyrkii kuulemaan ohjattavan tuottamaa, mutta tarjoaa myös sopivalla avoimuudella peiliä, herättää kysymyksin ohjattavalle uusia näkökulmia, pyrkii syventämään ymmärrystä huomioilla sekä tarjoaa kokemuksensa ohjattavalle reflektoivaan käyttöön. Omilla kysymyksillään työnohjaaja ilmaisee omaa ajatteluaan ja omaa ihmiskäsitystään, ihmisyyden ja inhimillisen vuorovaikutuksen kulttuuria. Paitsi avoimuutta toisia kohtaan, tarvitaan sekä ohjattavalta että ohjaajalta avoimuutta itseä kohtaan. Kunnioitus ja kuulluksi tuleminen Työnohjauksen lähtökohtana ovat asiakkaan tarpeet ja asiakkaan kuuleminen. Asiakas tuo työstettävän materiaalin istuntoon. Asiakkaan kuuluksi tuleminen ei ole ainoastaan sitä, että työnohjaaja antaa tilaa ja aikaa asiakkaalle, vaan hän pyrkii myös aktiivisesti kuulemaan, ymmärtämään syvällisesti ja sydämellä sitä, mitä asiakas tarkoittaa, mitä merkityssisältöjä asiakas tuo esiin. Vuorovaikutuksessa tapahtuvan toisen henkilön kunnioittamisen lähtökohta on kuulla ja nähdä sekä varmistaa, että toisen kokemus on kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Kuullaan, havaitaan, kysytään merkityksiä, pyritään ymmärtämään ennemminkin kuin tulkitaan, yleistetään, teoretisoidaan tai annetaan omia merkityksiä. Erillisyyden arvostaminen ja kunnioittaminen on oleellista. Välimatka saattaa tuoda työnohjaajalle yksinäisyyden kokemuksen eikä yksinäisyyden sietäminen ole aina helppoa. Ohjattava saattaa odottaa koulutuksellista otetta työnohjaajalta. Tavoitteita aseteltaessa tulee usein esiin myös toive ja tarve ongelmien ratkaisusta. Pulmakysymysten pohdintahan on tavoitteellisuudessaan sitä, että etsitään ratkaisuja kysymyksiin. Se on tutkimisen ja pohdinnan ohella tärkeä motivaatio myös työnohjauksen hyväksikäytölle. Työnohjaaja löytää itsensä ajoittain houkutuksesta ratkaista ongelmia tai antaa neuvoja sen sijaan, että hän auttaisi kysymyksillään ohjattavaa löytämään omia ratkaisujaan itseään pohdituttaviin pulmiinsa. Työnohjaajan ei ole aina helppoa löytää tapaa ja muotoa, millä tuoda käyttöön oma kokemus ohjattavaa kunnioittavalla, kuulevalla ja auttavalla tavalla. Luottamus, luottamuksellisuus ja salassapito Työnohjaustoiminnan keskeisiä premissejä on luottamus. Työnohjaus tapahtuu luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä. Oman ammatillisen näkemyksen esiintuominen samalla kun kuuntelee asiakasta sopimusta tehtäessä, aloittaa luottamussuhteen muodostumisen. Asiakas odottaa, että työnohjaaja kuulee ja pyrkii ymmärtämään hänen näkökulmaansa, että hän tulee otetuksi vastaan, tulee otetuksi tosissaan ja tulee autetuksi. Työnohjaajan on syytä myös osoittaa luottavansa asiakkaan muuttumismahdollisuuksiin ja kehittymiseen. On välttämätöntä, että työnohjaaja noudattaa yhteistyösopimusta niin, että istunnot on ennakolta suunniteltu eikä työnohjaajan taholta tule perusteettomia epäselvyyksiä tai muutosehdotuksia. Työajan käytön preferointikysymys on nykypäivänä haasteellista sekä työnohjaajalle että ohjattaville. Kun työnohjaaja pitää omalta osaltaan kiinni sopimuksista, asiakas saattaa esittää muutoksia ja peruutuksia. Menettelytapa peruutusten suhteen on syytä sisällyttää jo sopimukseen. Tämä voi tukea myös asiakasta toteuttamaan omaa osuuttaan yhteistyössä. Työnohjaajalle on hyvinkin selvää, että työnohjauksessa käsiteltävät asiat ja ohjattavan kokemukset ovat salassa pidettäviä. Jo se, että kokemuksia ylipäätään voidaan tuoda käsittelyyn, edellyttää luottamuksellisuutta. Monesti saattaa olla houkuttelevaa ja tuntuisi ehkä ymmärrystä lisäävältä tuoda joitakin muissa työnohjaussuhteissa esiin tulleita tapahtumia tai kokemuksia esimerkinomaisesti ohjattavan tietoon. Tällöin kuitenkin saattaa tapahtua salassapitorajan ylitys. Tällainen menettely saattaa myös saada ohjattavan miettimään, miten kokisi, jos hänen kokemustaan käytettäisiin jonkun toisen ohjattavan ymmärryksen lisäämiseksi. Työnohjaajan ei ole aina yksinkertaista löytää sopivia, hyviä ratkaisuja. Eteen saattaa tulla kysymys, onko asiakassuhteen olemassaolo jo sellaisenaan salassa pidettävä. Nykyisin erilaisten tarjousmenettelyjen ollessa käytäntönä, työnohjaajalta kysytään myös referenssejä eli millaista kokemusta hänellä on sekä millaisten ja keiden asiakkaiden kanssa hän on aikaisemmin työskennellyt. Näissä tilanteissa vaaditaan huolellisuutta, että joko ilmaisee kokemuksensa riittävän yleisellä tasolla, jotta asiakkaita ei voi tunnistaa, tai sitten sopii asiakkaan kanssa, että hänestä todella voi puhua henkilökohtaisesti. Suostumus ja vapaaehtoisuus Työnohjauksen arvona pidetään vapaaehtoisuutta, jossa korostuu oma motivaatio. Yksilö- ja ryhmätyönohjauksen kohdalla ei tule kysymykseen, että joku hakeutuisi työnohjaukseen ilman omaa halua. Tosin voi tapahtua, että esimies tai työterveyshuolto suosittelee työntekijälle työnohjausta vaikkapa jaksamisen tueksi. Tällöinkin on selvää, että työntekijä ei antaudu tähän ilman omaa haluaan. Työyhteisön työnohjauksen kohdalla vapaaehtoisuuskysymys on monimutkaisempi. Miten työnohjaajana suhtautua, jos esimies päätyy työryhmänsä kanssa hakeutumaan yhteisölliseen työnohjaukseen ja ryhmässä on joku sitä vastustava henkilö? Työyhteisön kehittymiselle ei ole eduksi, että joku työntekijä jää pois yhteisestä työnohjauksesta. Poisjäävä työntekijä jää työyhteisössä ulkopuoliseksi monista työnohjauksessa käsiteltävistä asioista. Kaikkien työyhteisön jäsenten on tarpeen osallistua työyhteisön työnohjaukseen. Esimiehen ja työyhteisön jäsenten vastuulla on huolehtia siitä, että kaikki henkilöt ovat mukana. Sitoutumista istuntoihin voi hyvin olla tarpeen käsitellä myös yhdessä työnohjaajan kanssa. Itsemäärääminen Jokaisella on itsemääräämisoikeus sen suhteen, mitä ja miten työnohjauksessa ilmaisee. Eräs toimivaksi havaitsemani tapa on kehottaa ryhmien ja työyhteisöjen jäseniä olemaan kiinnostunut toisistaan ja toistensa kokemuksista ja tekemään kysymyksiä toisilleen. Vastaamisen suhteen jokaisella on harkintavaltaa ja itsemääräämisoikeus. Kukin ratkaisee itse, miten avoimesti ja mitä kaikkea kertoo, mihin kysymykseen vastaa milläkin tavalla. Jokainen on vastuussa siitä, mitä itse puhuu ja toisten on tarpeen kunnioittaa myös toisen vaikenemista. VASTUU Oman roolin kantaminen Työnohjaajan omat kokemukset aktivoituvat ohjattavaa kuunnellessa. Hän miettii, käyttääkö omia samankaltaisia kokemuksia vihjeenä itselleen vai käyttääkö niitä esimerkkinä tai peilinä ohjattaville. Kokemukset voivat olla myös yhteisiä. Työnohjaaja saattaa tunnistaa henkilöitä, organisaation toimintatavan tai perustehtävän ohjattavan puheessa ja kokemuksessa. Työnohjaajalla saattaa jopa olla useampia samanaikaisia työskentelysuhteita organisaatiossa. Se tuo työnohjaajalle syvemmän ymmärryksen yhteisön tarpeista ja mahdollisuuksista, mutta tekee myös oman roolin kantamisen erityisen haasteelliseksi. Työnohjaaja ehkä toimii tai on toiminut aikaisemmin juuri samassa perustehtävässä kuin ohjattavat. Sopivan välimatkan säilyttäminen tai säätely ja työnohjaajan roolin toteuttaminen on aivan eri tavalla haasteellista sisältäpäin tutun kuin vieraan perustehtävän kyseessä ollen. Työnohjaaja saattaa huomata, että omat ja ohjattavan kokemukset ryhtyvät kilpailemaan hänen mielessään ja ohjaajan roolin säilyttäminen saattaa tulla uhatuksi. Ei ole aina helppoa valita mikä ja millä tavalla esiintuotu oma kokemus hyödyttää ohjattavaa tai milloin on syytä pitää omat kokemukset kokonaan poissa ohjaustapahtuman vuorovaikutuksesta. Omassa työnohjauksessa on sopiva paikka pohtia näitä kysymyksiä. Mikä on työnohjaajan eettinen vastuu työn jatkamisesta. Pulmakohta voi olla esim. jos työ ei etene ja asiakas kuitenkin haluaa jatkaa, vaikka ei kykene työskentelemään. Asiakas ehkä käyttää työnohjaajaa muuhun kuin työnohjaukseen. Kun työnohjaaja näkee tarpeelliseksi lopettaa yhteistyön, on lopettamisen avoin perusteleminen ja kunnollinen lopettamistyöskentely välttämätöntä. Myös tilanteissa, joissa asiakas ilmoittaa yllättäen, että työnohjaus ei tyydytä häntä tai heitä ja haluaa lopettaa vaikkapa puhelinsoitolla, on huolellinen lopettamistyöskentely tarpeen ja työnohjaajan vastuulla vaikuttaa sen toteutumiseen . Lopettamistyöskentelyyn kuuluu yhteistyön ja prosessin arviointikeskustelu. Saattaa käydä myös niin, että aikaisemmin asiakkaana ollut henkilö tai yhteisö ottaa uudelleen yhteyttä vaikkapa kriisitilanteessa tarvitessaan työskentelyapua. Mikä on työnohjaajan luotettavuus ja vastuu tällöin? Jos työnohjaaja ei jostain syystä voi vastata tähän avunpyyntöön, hän voi auttaa asiakasta saamaan tarvitsemansa avun jostain muualta. Miten ylipäätään vastata työnohjauspyyntöön kielteisesti? Oma työmäärä, henkilökohtaiset yhteydet, perustehtävän outous tai muut seikat voivat olla ohjaamassa työnohjaajaa kieltäytymiseen yhteistyöpyynnön edessä. Kieltäytyminen on luvallista ja joskus eettisesti välttämätöntä. Huolellinen ja huomioiva perustelu on kieltäytymisen yhteydessä välttämätöntä. Omasta työkuntoisuudesta huolehtiminen, oma jaksaminen Työnohjaajan omalla työnohjauksella on merkittävä ammattitaidon ylläpitämisen ja syventymisen tavoite, mutta sillä vaikutetaan myös omaan työkuntoisuuteen ja jaksamiseen. Tarpeellisella tiheydellä tapahtuvan oman työnohjauksen lisäksi on tärkeätä pitää huolta työmäärästä. Kullakin on yksilöllinen energiavarasto, joka säätelee työmäärää. Myös elämäntilanteet voivat vaihdella niin, että jaksamisessa tapahtuu vaihteluja. Työnohjaajan on tarpeen olla erityisen herkkä omille voimilleen ja säädellä työmääräänsä sen mukaan. Asiakkaan palaute Työskentelyn arviointi on työnohjaustyöskentelyssä eräs työprosessia ohjaava menetelmä. Arviointikeskustelu on tarpeen käydä vähintään uuden sopimuskauden alkaessa, mutta myös väliarvioinnit ovat monesti tarpeen ja avuksi erityisesti silloin, kun työskentelyssä on juuttumisia, väsymistä tai kitkaa. Nämä ilmiöt voivat myös kertoa, että asiakas ei ole tyytyväinen ohjaukseen. Kun on kyse yksityisestä ammatinharjoittajasta, ei valitustahoa ole ja asiakkaan voi olla vaikea ilmaista tyytymättömyyttään. Sopimuksen purkaminen on mahdollista, mutta olisi erittäin suotavaa, että silloinkin käytäisiin arviointi- ja lopettamiskeskustelu. Ammatillisen valitustahon puuttuminen onkin eräs epäkohta, johon olisi syytä saada korjaus. FL, psykologi, työnohjaaja, psykoterapeutti Ulla Kyrönseppä on sosiaalipedagogisen säätiön vastaava kouluttaja.

Ylös