Läheisen äkillinen kuolema on pysäyttävä kriisi ihmiselle. Kyse voi olla tapaturmasta, itsemurhasta tai henkirikoksesta. Menehtynyt voi olla oma lapsi tai lähiomainen, tai henkilö on nuorena menettänyt oman puolisonsa. Näissä tilanteissa menetyksen kärsinyt tarvitsee usein paljon tukea. Surevann henkilön kohtaaminen voi kuitenkin tuntua vaikealta.
Tukea ja tietoa
Surevan kohtaaminen on tärkeä taito. Tutkimuksissa on todettu, että kunnioittavista ja tukea-antavista kohtaamisista ammattilaisten kanssa on merkittävää apua läheisensä menettäneille.
Tietoa ja käytännön ohjeita tarjoaa Surevan kohtaaminen -hanke, jonka taustalla on neljä surujärjestöä: Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, KÄPY Lapsikuolemaperheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille.
Hankkeen tavoitteena on auttaa ammattilaisia kohtaamaan läheisensä menettäneitä. Tavoitteena on myös tiedottaa sureville saatavilla olevasta tuesta.
Kohtaamisen vaikeus
Läheisensä järkyttävällä tavalla menettänyt sureva ihminen herättää voimakkaan halun auttaa. Tarve helpottaa kanssaihmisen oloa saattaa peittää alleen sen tosiasian, ettei surevan kohtaamaa tuskaa voi tehdä pienemmäksi.”Pienikin myötätunnon hetki voi pelastaa työpäivän.” Krista, kokemusasiantuntija
Surevan kohdannut voi myös yrittää tietoisesti tai tiedostamattaan suojella itseään. Ahdistavien asioiden välttäminen on luonnollista. Surevalle tällaisen etäisyyden ottaminen saattaa kuitenkin näyttäytyä välinpitämättömyytenä.
Suruun voi liittyä laaja kirjo tunteita aina vihasta helpotuksen tunteeseen. Vaikeiden tunteiden kohtaamisessa uttaa oman suru- ja kuolemasuhteen käsittely ja selkeyttäminen.
Tieto siitä, mitä suru on, lisää ymmärrystä tilanteessa. Suru ei ole häiriötila tai sairaus, joka pitäisi hoitaa pois tai ratkaista.
Hyvän kohtaamisen elementit
Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi syksyllä 2018 suositukset äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukemiseen. Suosituksiin perustuen on annettu ohje, millainen on surevan tarvitsema kunnioittava ja tukeva kohtaaminen. Ohje soveltuu esimerkiksi kuoleman hetkellä paikalla oleviin terveydenhuollon ammattilaisiin:
- Kohtaa sureva yksilönä. Kartoita tukiverkosto ja avun tarve. Kysy, millaista apua sureva haluaa.
- Osoita myötätuntosi, kuuntele ja ole läsnä. Surevalle on tärkeää tietää, että välität.
- Anna aikaasi. Kiire ei saa näkyä kohtaamisissa surevien kanssa.
- Anna tietoa – tarvittaessa myös kirjallisena.
- Kunnioita surua. Älä yritä pienentää surua tai tee omia tulkintoja.
- Ohjaa eteenpäin. Varmista, että sureva saa apua eikä jää yksin jatkossakaan.
Työyhteisön tukeminen tärkeää
Kun työyhteisön jäsentä kohtaa suru, tarvitsee usein koko työyhteisö tukea. Yhteinen keskustelu asiasta helpottaa. Yhdessä voidaan pohtia, millaisia ajatuksia ja tunteita tilanne herättää. Liittyykö surevan kohtaamiseen jännitystä tai pelkoa? Työyhteisön tukemisen avainasemassa on esihenkilö. Hänen tehtävänään on auttaa työyhteisöä kohtaamaan sureva. Esihenkilö toimii linkkinä surevan ja työyhteisön välillä. Työyhteisöä voi helpottaa kuulla, miten sureva toivoo häneen suhtauduttavan työpaikalla.
Osanoton sanoittaminen
- ”Olen pahoillani” tai ”Otan osaa” on tilanteeseen hyvä ja riittävä reaktio.
- Omien kokemusten muistelu voidaan kokea loukkaavana. Surevalle voi tulla olo, että hänen suruaan vähätellään.
- Fraasien käyttäminen voi tuntua tunteiden mitätöimiseltä. Sen vuoksi esimerkiksi lause ”Kaikille annetaan sen mukaan kuin kestää” voi olla surevalle loukkaava ja vahingollinen.
- Töksäyttelyt, kuten ”Vuoden päästä helpottaa” voi loukata surevaa pahastikin ja mitätöidä tämän kaipausta ja surua läheisen menetyksessä.
LÄHDE: Surujärjestöjen ja Fambition Consulting Oy:n koulutusmateriaali
Artikkeli julkaistu Osviitassa 4/2021
