Aivot mukana työnohjauksessa

”Aivotutkimusta on alettu viime aikoina soveltaa moniin käytännön asioihin. Se tarjoaa syötteitä ja ajattelun murusia, joita voi hyödyntää työelämässä. Samalla tutkimus toimii inspiraationa työelämän kehittämiseen”, Minna Huotilainen sanoo.
Alun perin hän valmistui diplomi-insinööriksi. Aalto-yliopistossa aivotutkimus oli tuolloin vielä osa kylmäfysiikkaa eikä yliopistojen neurotieteiden maisteriohjelmista ollut tietoakaan.
Tänä päivänä hänen työpaikallaan
Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tutkitaan mm. työelämässä oppimista ja elinikäistä oppimista osittain myös aivotutkimuksen avulla.
Kasvatustieteen professori Huotilainen on myös kirjoittanut tutkimusalaansa liittyen useita kirjoja sekä yksin että yhdessä muiden tutkijoiden kanssa. Käytännön työelämää hän näki laidasta laitaan jo ollessaan töissä Työterveyslaitoksella. Niin työn organisoinnin ja johtamisen huiput kuin pohjanoteeraukset tulivat tutuiksi.

Etsi työpäivästä paikka Flow-tilalle

Kahvin nouto, lempimusiikin kuuntelu ja yhdessä käveleminen samaan suuntaan stimuloivat aivoja.
Aivojen kannalta oman vuorokausi rytmin hakeminen työtehtävien suunnitteluun on tutkijan mielestä järkevää.
”Keskeytyksettömät työskentelyjaksot, jolloin työntekijä tai tiimi voi työskennellä omassa flow-tilassaan kaikki viestintävälineet suljettuina, kannattaa sijoittaa siihen aikaan päivästä, kun työnteko oman kokemuksen mukaan sujuu parhaiten”, Huotilainen sanoo. Päivän mittaan hoidettavat pikkuasiat tulevat kyllä tehdyiksi silloinkin, kun pitkäjänteiseen työskentelyyn ei ole voimavaroja.

Kahvin nouto, lempimusiikin kuuntelu ja yhdessä käveleminen samaan suuntaan stimuloivat aivoja.

”Työtiimi voi keskenään sopia työn jaksotuksesta siten, että kukin tiimin jäsen saa itselleen keskeytyksettömän työskentelyjakson itselleen parhaiten sopivana aikana. Tämä parantaa myös työn tuottavuutta. Samalla työntekijä kokee tyydytystä, koska hän tuntee saavansa asioita aikaiseksi. Onhan työn sujuminen jouhevasti kaikkien, niin työntekijöiden kuin työnantajan etu ja yhteinen tavoite.”
Minna Huotilainen muistuttaa, että kaikkein ajattelemattominta on palkata asiantuntijatyöhön erityisosaaja, jonka työ keskeytetään koko ajan eikä hän saa keskittyä tekemään työtään rauhassa. Näin työntekijä on koko ajan toisten käytettävissä eivätkä hänen varsinaiset omat työnsä yleensä edisty.

Tunteet työpaikalla – U-käyrä käyttöön

Mitä työnohjaajan pitäisi tietää aivojen toiminnasta, jotta hän osaisi auttaa asiakastaan parhaalla mahdollisella tavalla? Huotilaisen vastaus on yksiselitteinen: U-käyrä.
”U-käyrä kuvaa ihmisen fysiologisia tiloja ja niiden vaikutusta. Käyrän vasemmalla puolella kuvatut ilmiöt ja tuntemukset, kuten kiire, väsymys ja työpaine, heikentävät niin uuden oppimista kuin työssä selviämistä. Oikealla puolella olevat myönteiset ilmiöt ja tunteet, esimerkiksi innostus, edistyminen ja tekemisen meininki, parantavat niitä.”
Työpäivien välillä aivot työskentelevät unessa, joka parhaimmillaan rentouttaa ja huolehtii palautumisesta. U-käyrän avulla voi tarkkailla omaa työpäiväänsä sijoittamalla päivän tapahtumia käyrän eri kohtiin. Miltä tuntuu tiettyjen työtehtävien tekeminen, eri henkilöiden kohtaaminen tai palaverissa olo? Mitä suurempi osa työpäivästä sijoittuu käyrän vasemmalle puolelle, sitä tukalammaksi työpäivä muodostuu.
”Työntekijä ei itse aina huomaa, miten hän toimii tai miksi hän toimii niin. Mukavana pidetty ihminen voi yhtäkkiä hermostua jostain asiasta silmittömästi ilman näkyvää syytä ymmärtämättä asiaa itsekään. Tällöin työtehtävät tai jokin muu kuormitus ovat pitäneet häntä liikaa käyrän vasemmalla puolella. Jos ei koskaan koe esimerkiksi palautumista tai flow-tilaa, on syytä huolestua.”

Liikunta parantaa aivojen toimintaa

Liikunnan merkitystä aivojen toiminnalle ja oppimiselle voi tuskin yliarvioida. Jos ei ole innokas liikkuja, löytyykö liikunnalle vaihtoehtoisia, aivoterveyttä parantavia tekijöitä?
”Liikuntaa on muukin liike kuin hiki päässä urheilu”, Huotilainen muistuttaa. ”Työpäivän aikana huomio kannattaakin kiinnittää pieneen liikkeeseen.”
Aivotutkija pyrkii itse käyttämään aina portaita, jos se on mahdollista. Normaaliaikana myös kokouksesta toiseen siirtyminen yliopiston eri rakennusten välillä tuottaa melkoisesti liikettä kuin itsestään.

Nyt korona-aikana hänenkään ei tule lähdettyä kiertämään taloa etäpalavereiden välillä. Siksi täytyy kehittää uusia, tähän tilanteeseen sopivia liikkumismuotoja, koska on vaarallista, jos liikunnan määrä yhtäkkiä romahtaa.
Myös nukkuminen, syöminen ja musiikki stimuloivat muistia. Erityisesti musiikki helpottaa siirtymistä u käyrässä oikealle puolelle, mikä parantaa kognitiivista toimintaa. Jo pelkällä lempimusiikin kuuntelulla on myönteistä vaikutusta aivotoimintaan.
Millaista liikuntaa olisi hyvä harjoittaa ennen työnohjausistuntoa? Mikä parantaisi keskittymiskykyä ja uusien asioiden oivaltamista? Kognition aktivointiin sopii mikä tahansa liikunta.
”Myös istunnossa voi hyödyntää kehollista kognitiota. Voidaan esimerkiksi mennä kävelemään yhdessä. Kävelyyn liittyy tulevaisuuteen suuntautuvaa ajattelua. Se auttaa ihmistä aktivoitumaan tulevaisuuteen liittyvissä toiminnoissa ja ratkaisuissa ja pääsemään irti menneisyyden tapahtumien pyörittämisestä”, Huotilainen kertoo.
Kun kävellään kahdestaan vierekkäin, kävelijöillä on yhteinen tulevaisuus.
Vastakkain istuminen sopii puolestaan paremmin menneisyyden asioiden käsittelyyn tai nykyhetken ongelman ratkaisun pohtimiseen.
Ehkäpä työnohjausistunto voisi alkaa istuma-asennossa nykyhetken ongelman pohtimisella tai menneisyyden kaivelulla ja päättyä yhteiseen kävelyhetkeen, jolloin suuntaudutaan tulevaisuuteen? Minna Huotilainen nyökkäilee ehdotukselle hyväksyvästi. Myös erilaisten palaverien välissä liikuntatuokio, vaikka kahvin haku, aktivoi aivoja.

Istuntopaikalla on väliä

Myös keskustelun paikalla on aivojen kannalta merkitystä. Ihmisen mielessä näet aktivoituvat ne asiat, jotka liittyvät siihen paikkaan, jossa hän kulloinkin on. Puhutaan paikkasidonnaisesta kognitiosta.
“Jos halutaan keskustelussa esiin ja näkyviksi työpaikalla olevia asioita tai ongelmia, on syytä mennä itse työpaikalle. Ihminen muuttuu työympäristössään ‘työminäkseen’ eikä välttämättä itse huomaa vallitsevia epäloogisuuksia tai epäreiluja käytäntöjä. Jos työpaikka herättää ahdistusta, ihminen ahdistuu myös työpaikalla pidetyssä työnohjausistunnossa. Samaa reaktiota hänestä ei voi välttämättä havaita bussipysäkillä”, Huotilainen sanoo.
”Kun halutaan ravistella ihmistä irti vanhoista tottumuksista ja ajatusmalleista, valitaan ohjauspaikaksi jokin inspiroiva paikka. Näin ihminen saadaan suunnattua pois vanhoista toimintatavoista kohti uusia ajatuksia.”
Puhuminen itsessään on tietoisen ajattelun väline.
Jopa itsekseen puhuminen on hyvä keino omien ajatusten selvittämiseen.
”Samaa asiaa ajavat myös piirtäminen tai jokin muu taidemuoto”, Huotilainen muistuttaa.

Korona-ajan haasteet ja hyödyt

Minna Huotilainen ei pidä ollenkaan ajan tuhlauksena spontaaneja kontakteja työpaikan käytävillä ja kahvihuoneissa. Niissä välittyy hänen mukaansa paljon sellaista tietoa ja vinkkejä, joita muuten voi olla mahdotonta hankkia mistään. Etätyössä, johon korona-aika on monet ajanut, ne puuttuvat.
Vuorovaikutus on ihmisille merkityksellistä myös sosiaalisten suhteiden näkökulmasta.
”Etätöissä on entistä tärkeämpää pitää yhteyttä ja vaikka soitella kuulumisia. Kaikki eivät tällaista yhteydenpitoa kaipaa. Jollekulle lenkki oman koiran kanssa voi riittää. Toisille kontaktit ovat kuitenkin elintärkeitä.”
Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Korona-aika on pakottanut ihmiset työelämässäkin erilaisiin hyödyllisiin kokeiluihin. On esimerkiksi nähty, mihin tehtäviin etätyö sopii ja missä sitä kannattaa tehdä, ja missä taas työpaikalla tehtävä työ tuottaa parempia tuloksia tai on ihmisen itsensä kannalta inhimillisempää.
Etätyö mahdollistaa usein työn aloittamisen normaalia virka-aikaa aiemmin tai myöhemmin sen mukaan, mikä sopii parhaiten omaan rytmiin. Muihin hyviin koronan tuomiin työelämän parannuksiin kuuluu sähköisten allekirjoitusten käyttö. Etätyön lisäämät etäkokoukset ovat kehittäneet tietotekniikan osaamista työelämässä. Näitä oppeja kannattaa tutkijan mukaan soveltaa myös jatkossa siltä osin kun ne helpottavat työntekoa.
Korona on pakottanut monet työnohjaajat etäohjaukseen. Onko ohjauskontaktin muodolla aivojen kannalta merkitystä?

Vieraampaa vaikea tulkita etänä

Minna Huotilainen tekee tässä kohdin eron tutun ja vieraan henkilön välille.
”Tutun ihmisen reaktiot ovat tuttuja entuudestaan. Vieraamman ihmisen tulkitseminen on vaikeampaa, mikä tekee etäkokoontumisista entistä väsyttävämpiä.”
Etäyhteydet aiheuttavat usein epäluonnollista käyttäytymistä. Kameraan tuijotetaan herkeämättä ja yritetään näyttää aktiivisemmilta kuin fyysisissä tapaamisissa konsanaan. Etänä myös uusien konseptien kehittely ja ideointi on vaikeampaa kuin konkreettisista asioista sopiminen. Jos siis mahdollista, kannattaa etäyhteyksiä käyttää viimeksi mainittuun ja säästää yhteinen ideointi live-tapaamisiin.
”Etäyhteyksien epäluonnollisesta käyttäytymisestä irti pääseminen vaatii aikaa ja siihen opitaan todennäköisesti vasta vähitellen”, Minna Huotilainen toteaa.

Työnohjaajan oma ”aivotyö”

Aivotutkija antaa myös vinkkejä työnohjaajan itsensä kehittämiseen ja jaksamiseen. Hän korostaa, että työnohjauksessa tarvittavia kognitiivisen empatian taitoja kannattaa arvostaa ja kehittää laaja-alaisesti Esiin nousevat kulttuurista ja kirjallisuudesta nauttiminen. Näiden vastapainona jokin fyysinen tai aktiivinen harrastus irrottaa arjesta.
”Työelämän tähtäyspisteenä ei tule olla selviäminen vain tästä päivästä tai huomisesta. On löydettävä vuosikymmenien jatkumossa kestävä ja terveellinen työn tekemisen tapa.”
Lopputerveisiksi työnohjaajille Minna Huotilainen esittää toivomuksen, että nämä kiinnostuisivat aivoista ja haluaisivat käyttää työssään hyväkseen tieteen saavutuksia.

Minna Huotilainen

• Ikä: 52 vuotta
• Koulutus: Tekniikan tohtori, Aalto-yliopisto; kognitiotieteen dosentti, Helsingin yliopisto
• Työpaikka: Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta
• Ura: kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto
• Perhe: puoliso ja kissat sekä jo omissa kodeissaan asuvat tyttäret Helmi ja Taimi
• Harrastukset: musiikki eri muodoissaan, korttipelit
• Motto: Avaa aivosi oppimaan!