Miten meistä tuli työnohjaajia? Ohjureina kiinnostus ja kannustus
Yhteistä työnohjaajan uralle lähteville on asian pitkäaikainenkin pohdinta, työohjaajaksi ei ryhdytä hetken mielijohteesta. Työnohjaajauran aloittaminen koetaan itselle merkitykselliseksi ja tärkeäksi valinnaksi.
Teksti Päivi Hietanen
Kuvitus Susa Laine
Artikkeli Osviitasta 3/2025
Mikä saa ihmisen kouluttautumaan työnohjaajaksi? Työnohjaajaksi ryhtyminen voi olla vastaus työntekijän kokemaan tarpeeseen ja kaipuuseen muutoksesta. Omat työtehtävät ja -kokemukset synnyttävät syvemmän kiinnostuksen työelämää ja siihen liittyviä ilmiöitä kohtaan.
Koulutuksesta haetaan myös välineitä, tukea sekä osaamista omaan perustyöhön. Toisilta saatu kannustus voi olla alkukipinä koulutukseen hakeutumiselle.
Tätä artikkelia varten kerättiin aineistoa työnohjaajille suunnatulla kirjoituskutsulla toukokuussa 2025. Lainaukset ovat otteita kirjoittajien teksteistä.
Entisen ja uuden tienhaarassa
Ammatti-identiteetin muutoshaluun vaikuttaa työn merkityksellisyyden kokemus, sisäinen motivaatio ja intohimo. Näiden puuttuminen tai vähentyminen kyseenalaistavat samassa ammatissa tai työtehtävässä jatkamisen. Työuralla etenemisen mahdollisuudet tai niiden puuttuminen heijastuvat myös ammatin vaihtamiseen. Työssä koetut ristiriidat omien arvojen tai työelämän odotusten suhteen kyseenalaistavat samalla uralla jatkamisen.
Urasokki (Feldt & Markkula, 2025) kuvaillaan tienhaaraksi, jossa työntekijä puntaroi vanhalla polulla jatkamista tai suuntaamista kohti uutta. Tienhaarassa pohditaan nykyisen työuran tulevaisuutta sekä muutostarpeita. Työuupumus, eettiset ristiriidat, konfliktit, epäoikeudenmukainen kohtelu tai työpaikkakiusaaminen puoltavat usein uudenlaiselle työtaipaleelle lähtemistä.
Organisaatiossa tapahtuvat muutokset, työuran jatkumisen epävarmuus tai alan heikko arvostus myös kyseenalaistavat alalla jatkamisen. Henkilökohtainen elämäntilanne tai kriisit, kuten vakavat ja pitkät sairastumiset tai avioero, muuttavat omia elämänarvoja ja käynnistävät muutoshalun.
Uravaihdos tapahtuu vaiheittain
Työuran ja alan vaihtamisen kulkua voi jaotella neljään erilaiseen vaiheeseen: irtautuminen, puhdistautuminen, tunnusteleminen ja tuloillaan oleminen (Heikkilä 2024).
Ensimmäisessä vaiheessa käynnistyy irtautuminen. Työntekijä tuntee, ettei työ vastaa enää omia arvoja ja kokemus työn merkityksellisyydestä on vähentynyt tai katoamassa. Irtautumiseen vaikuttaa työyhteisön ja työntekemisen negatiivissävytteinen, heikko tai kuormittava ilmapiiri.
Puhdistautumisessa hyväksytään vanhasta ammatista irti päästäminen. Uutta ammatillista suuntaa tai työtä ei välttämättä ole vielä löytynyt. Puhdistautumisen aika on uuden alan tai ammatin opiskelua tai uuden työpaikan etsimistä.
Tunnustelussa etsitään uutta ammatillista uraa hakemalla tietoa vaihtoehdoista tai kiinnostavasta ammatista. Työntekijä hahmottaa tulevaisuuden toiveitaan. Aika sisältää epävarmuutta sen suhteen, voiko työuran ja alan vaihtaminen tai työllistyminen onnistua.
Viimeisessä vaiheessa uusi ammattiala on jo tuloillaan ja siitä muodostuu kiintymyksen ja mielenkiinnon kohde. Uusi ala koetaan positiivisena ja itselle merkityksellisenä.
Tulin valituksi! – irtautuminen ja tunnustelu
”Ennen kuin minusta tuli työnohjaaja, kuuntelin ja kohtasin ihmisiä, toteutin ohjausta, tuin työkykyä ja hoidin kriisitilanteita.”
Työnohjaajaksi opiskelu ei ole äkillinen päähänpisto tai sattumanvarainen valinta. Urana valinta on poikkeuksellinen, koska alalle ei hakeuduta suoraan ammattiin valmistumisen jälkeen tai työuran alkutaipaleella. Työnohjaajakoulutukseen hakeutumista edeltää pohdinta-aika.
Työtehtäviin saattaa jo sisältyä työnohjauksellisia elementtejä tai työ kehittää työnohjaajan tarvitsemia taitoja: kuuntelua, kehittämistä, toisten tukemista sekä erilaisten työyhteisön tilanteiden käsittelyä ja reflektiota. Työssä kohdatut ilmiöt, johtamistaitojen tarve ja vuorovaikutussuhteet herättävät kiinnostuksen alaa kohtaan.
Työnohjaajakoulutus valitaan myös täydennyskoulutukseksi tai ammatillisen identiteetin vahvistamiseksi, joskus myös työuralla etenemisen tai työtehtävien muuttamisen avuksi.
”Työni merkityksellisimmät hetket syntyivät aikuisten kanssa käydyissä keskusteluissa, Siellä, missä syntyi työn tekemistä koskevaa ajattelua, reflektointia ja yhteistä kehittymistä.”
Työnohjauksessa tai työyhteisössä saatu myönteinen palaute omasta työskentelytavasta ja taidoista rohkaisevat ajattelemaan työnohjaajaksi pätevöitymistä. Pohdintaan vaikuttavat myös itse saadut myönteiset tai negatiiviset kokemukset työnohjauksesta ja ohjattavana olemisesta.
”Työnohjaajani rohkaisevilla sanoilla oli iso merkitys.”
Päätöksen tekemistä vahvistaa itselle sopivan työnohjaajakoulutuksen löytyminen ja tarve oman ammatillisen osaamisen kasvattamiseen. Moni on pohtinut kouluttautumista pitkään, kunnes omassa elämässä tai työuralla syntyy otollinen hetki hakea koulutuspaikkaa. Tähän vaikuttaa myös mahdollisuus sitoutua koulutusprosessiin taloudellisesti ja ajallisesti.
Työnohjaajakoulutukseen pääseminen koetaan tärkeänä hetkenä. Tieto siitä, että ”tulin valituksi” on monelle mieliinpainuva kokemus eikä koulutukseen pääsemistä pidetä itsestäänselvyytenä.
”Haave kyti vuosia odottaen oikeaa aikaa, paikkaa ja voimavaroja.”
Koulutus antaa eväät uralle – puhdistautuminen
”Työnohjaajakoulutus tuntui tarjoavan juuri sellaista ajattelua, vuorovaikutusta ja kehittymistä, jota kaipasin.”
Opintojen ja koulutuksen aikana työntekijä oppii alan perusteita ja asiantuntijuutta. Työnohjaajakoulutuksista saadut kokemukset ovat kaikkien vastaajien tarinoissa oleellisia ja merkittäviä juuri työnohjaajan ammatillisen identiteetin syntymiselle, kehittymiselle ja vahvistumiselle. Koulutus on monelle merkityksellinen kokemus, joillekin jopa käänteentekevä, ja siellä syntyvät ajatukset työnohjaajan uralle lähtemisestä.
Koulutukset kuvataan vastauksissa ”itsestä oppimisen” matkoina. Niissä koettu turvallinen ilmapiiri tukee oppimista ja oman prosessin läpikäymistä. Vuorovaikutus ja keskustelu kollegoiden ja työnohjaajan kanssa auttavat vahvistamaan ammatillista identiteettiä.
”Työnohjaajuus on ollut enemmän kasvua ihmisyydessä ja kasvua itseni kanssa.”
Oman asiantuntijuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää. Vertaisopiskelijoilta ja kouluttajilta saatu myönteinen palaute vahvistaa työnohjaajan identiteetin löytämistä. Vertaisopiskelijat ovat tärkeä viiteryhmä, jossa yksittäinen opiskelija voi samaistua osaksi työnohjaajien ammattiryhmää ja peilata omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan.
Kannustava opiskeluote auttaa opiskelijaa luottamaan omiin taitoihin ja osaamiseen, luomaan oman tavan olla työnohjaaja. Tärkeintä oppia ovat asiakasharjoittelut ja koulutuspäivien työnohjausharjoittelutilanteet sekä niistä saatu palaute, oivallukset ja ymmärrys.
Työllistyminen työohjaajana – tuloillaan olo
”Haasteeksi lähtiessäni opintoihin koin työllistymisen työnohjaajana ja tämä haaste on realisoitunut valmistumisen jälkeen.”
Koulutuksen päätyttyä valmistuneiden työnohjaajien urapolut vaihtelevat. Osa käyttää syntynyttä osaamispääomaa omassa työtehtävässä, osa voi toimia työnohjaajana omassa organisaatiossa. Moni aloittaa sivutoimisena työnohjaajana tai liittää osaamisen osaksi jo olemassa ollutta yrittäjätyötä.
Koulutuksessa syntyneiden verkostojen tai muiden työelämänverkostojen kautta löytyvät usein ensimmäiset asiakkuudet koulutuksen jälkeen.
”Harjoitusasiakkaista tuli minulle ensimmäiset oikeat asiakkaat, sillä hetkellä minusta tuli hapuilevia ensiaskeleita ottava työnohjaaja.”
Asiakasmäärien kasvun myötä voi tehdä päätöksen lähteä kokopäiväisen työnohjaajan uralle.
”Irtisanoutumien vakityöstä oli rohkea teko ja samalla luonteva askel päätoimiseksi yrittäjäksi.”
Kaikille työnohjaajana toimiminen ei ole ennen koulutusta ollut tähtäimessä, vaan ajatus on kypsynyt koulutus- ja asiakasprosessien ja niistä saatujen kokemusten myötä.
Oman työn ja osaamisen reflektointi auttaa ymmärtämään ammatillista identiteettiä ja kehittämään sitä. Työnohjaajan samastuminen työnohjaajaksi sekä osaksi työnohjaajien heimoa vahvistaa ammatti-identiteettiä työnohjaajana, toimi työssä sitten pää- tai sivutoimisesti. Lisäkoulutukset pitävät työnohjaajan alati uudistuvana urautumisen sijaan.
”Työnohjaajana jatkuva oppiminen on paitsi välttämätöntä myös inspiroivaa. On tärkeää olla itsekin välillä osallistujana ja kokea tilannetta ohjattavan näkökulmasta.”
Ammatti-identiteettiä huolletaan ja kehitetään omassa työnohjauksen työnohjauksessa, jossa kokeneilla ja osaavilla työnohjaajilla on paljon annettavaa uraansa aloitteleville. On hyvä osallistua tapahtumiin, joissa voi itse olla ohjattavan asemassa ja oppia työnohjaajakollegoilta heidän tavastaan ohjata ja työskennellä.
Lähteet:
Lainaukset ovat Osviitta-lehden Minusta tuli työnohjaaja -kirjoituspyyntöön keväällä 2025 vastanneiden kirjoituksista. • Feldt, T. & Markkula, S. 2025: Tutkimus paljastaa: Urashokit voivat johtaa työpaikan vaihtoon sote-alalla. Jyväskylän yliopisto. Urasokki-tutkimushanke. • Heikkilä, M. 2024: Mikä minä nyt olen? Ammatti-identiteetti menee uusiksi, kun vaihtaa alaa aikuisena. Tehy-lehti.
