Planetaarinen työnohjaus 
- mitä se voisi olla?

Juttu on Osviitasta 4/2025.

Joka neljäs työikäinen suomalainen on uupunut tai uupumisen riskissä. Samaan aikaan työttömyys on ennätyslukemissa, tekoäly korvaa ihmistyövoimaa, mutta toisaalta kohtaamista kaivataan kipeämmin kuin koskaan. Työelämä nopeutuu ja tehostuu vuosi vuodelta, mikä heijastuu yksilöiden jaksamiseen stressinä ja vaikkapa mielenterveyden haasteina.

Näiden lisäksi myös talousjärjestelmämme on kriittisessä vaiheessa: se on törmäämässä planeetan rajoihin – ympäristön elintärkeisiin prosesseihin, jotka ylläpitävät maapallon elinkelpoisuutta. Näistä yhdeksästä, ehdottomasta ja lopullisesta, planetaarisesta rajasta olemme jo ylittäneet kuusi.

Kun sekä planeetan että yksilöiden kestokyky on uhattuna, minkälainen työ on ylipäätään mielekästä? Onko työnohjaajan tehtävänä miettiä sitä vaiko vain vastata niihin tarpeisiin, joita työnohjattava tai tilaaja tuo esille?

Kohti kokonaisvaltaista toimintatapaa

Oma näkökulmani työohjaukseen on laajentunut vuosi vuodelta. Olen opiskellut psykofyysiseksi työnohjaajaksi ja käynyt ratkaisukeskeisen luonto- ja eläin­avusteisen työnohjaajakoulutuksen. Tällä hetkellä toimin toisena vastuukouluttajana psykofyysisessä, luontopainotteisessa työnohjaajakoulutuksessa.

Pidän tärkeänä, että työnohjauksessa ihminen nähdään kehomielellisenä kokonaisuutena sekä osana ympäristöään ja vuorovaikutussuhteiden verkkoa. Tiimit ja työyhteisöt hahmottuvat minulle eräänlaisina ekosysteemin osina, jotka puolestaan kietoutuvat organisaatioiden ja yhteiskunnan suurempaan verkostoon.

Viime vuosina olen havahtunut tarpeeseen kyseenalaistaa työnohjauksen ihmiskeskeisyyttä. Olemme osa vielä suurempaa verkostoa, monilajista yhteisöä ja luontoa. Mielestäni tämä tulisi huomioida myös työnohjauksessa. Nyt jos koskaan tarvitsemme kokonaisvaltaisia lähestymistapoja.

Planetaarinen työnohjaus

Planetaarinen työnohjaus ei ole käsitteenä vielä vakiintunut, mutta esimerkiksi ChatGPT tunnistaa sen kyllä ja kuvailee sen rakentuvan samoille ajatuksille kuin planetaarinen terveys ja planetaarinen hyvinvointi. Työnohjaajat Tiia Eggert ja Taija Wilenius ovat myös jo maininneet käsitteen webinaarissaan aiemmin tänä vuonna.

Planetaarisesta näkökulmasta työskentelevä työnohjaaja hahmottaa maailmaa systeemisestä, kokonaisvaltaisesta maailmankatsomuksesta käsin. Arvomaailmaltaan planetaarinen työn­ohjaus lähestyy aikuiskasvatuksen muita ekososiaalisia aloja, kuten ekososiaalista sivistystä ja kasvatusta sekä planetaarista sosiaalipedagogiikkaa.

Ekososiaalisessa kasvatus- ja sivistysajattelussa on esitetty ajatus arvohierarkian kääntämisestä. Ekologinen kestävyys tulisi asettaa tärkeimmäksi arvoksi, koska se on kaiken elämän jatkuvuuden edellytys. Sen jälkeen tulee sosiaalinen kestävyys, joka tarkoittaa ihmisoikeuksia – ja myös muiden elollisten olentojen itseisarvon kunnioitusta. Vasta näiden jälkeen tulevat taloudelliset arvot, sillä talous on vain väline ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden saavuttamiseksi. Ekososiaalinen sivistys tarkoittaakin sitä, että ihminen sisäistää olevansa erottamattomasti yhteydessä muuhun elämään. (Järvinen, Foster & Morris 2020).

Planetaarista sosiaalipedagogiikkaa on kuvailtu muotoutumassa olevaksi teoreettiseksi viitekehykseksi, joka pyrkii vastaamaan aikamme sosio-ekologiseen kriisiin (Laininen & Salonen 2023). Se pyrkii asioiden ja ilmiöiden vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseen. Parhaimmillaan tämä systeeminen suhdeymmärrys voi luoda eheyttä ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon välille. Näiden yhteyksien katkeaminen voidaan nähdä sekä mielenterveyskriisin että ekologisen kriisin yhtenä taustatekijänä.

Katkenneiden yhteyksien jäljillä

Työelämämme, kuten muukin yhteiskunnallinen elämä, on ajattelu-, yksilö- ja ihmiskeskeistä. Näyttää usein siltä kuin olisimme unohtaneet, että olemme eläviä, tuntevia, kokevia, kehollisia laumaeläimiä ja täysin riippuvaisia toinen toisistamme, muunlajisista eläimistä ja planeetan elinedellytyksistä.

Reilu vuosi sitten nämä pohdinnat ajoivat minut kirjoittamaan kirjaa. Halusin ymmärtää paremmin sitä, miten asiat liittyvät toisiinsa. Keho ja mieli eivät ole toisistaan erilliset. Yksilön mielenterveys tai sen ongelmat eivät synny tyhjiössä vaan heijastelevat ihmisen sosiaalista ympäristöä ja sen haasteita. Ihminen ei ole erillinen luonnosta, vaan me olemme osa luontoa.

Lopulta päädyin kirjassani pohtimaan yhteiskunnallisia ja talouspoliittisia kysymyksiä, joita ehkä jokaisen työnohjaajan tulisikin pohtia: Miten autamme ohjattaviamme näkemään oman työnsä yhteydet ympäristöön, yhteiskuntaan ja tulevien sukupolvien elämisen edellytyksiin? Miten pohtia oman työn vaikutuksia paitsi lähiympäristöön ja organisaatioon, myös laajempaan ekologiseen ja globaaliin todellisuuteen? Miten suhtautua jatkuvan talouskasvun tavoitteluun ja sen seurauksiin?

Ajattelen, että ennen kaikkea kyse on siitä, miten me suhtaudumme kaikkeen elävään. Yhteyden löytäminen omaan kehoon, sen tarpeisiin ja tunteisiin, voi olla ensimmäinen ja hyvin tärkeä askel kohti kaikkea elollista kohtaan suuntautuvaa myötätuntoa ja huolenpitoa. Kehotietoisuus vaatii hidastamista. Kiireen ja vauhdin keskellä emme ehdi huomata mitä meissä tapahtuu.

Jatkuvaa ja loputonta talouskasvua tavoittelevan systeemin intressi taas on tuottaa kansalaisia, jotka tekevät väsymättä työtä, ovat tehokkaita ja tuottavia sekä kuluttavat mahdollisimman paljon – jopa muiden lajien ja koko planeetan hyvinvoinnin kustannuksella. Ihminen voi ylikuluttaa luonnonvaroja, koska kaiken tehokkuuden ja tuottavuuden keskellä tietoisuudessamme ei pysy ymmärrys siitä, että ne todellakin ovat ehtymässä. Mutta onko taloudellinen kestävyys todellakin tärkeämpi arvo kuin ekologinen kestävyys? Mitä me teemme taloudellisella vauraudella, jollei meillä ole elinkelpoista maapalloa?

Työnohjaus ei ole koskaan arvoneutraalia. Siksi meidän työnohjaajien olisikin syytä olla hyvin tietoisia siitä, millaisesta ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta käsin haluamme työskennellä.

Kirjoittaja on psykoterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja ja tietokirjailija. 

Lähteet:

Eggert, T. & Wilenius, T. 2025. Psykofyysinen luontolähtöinen työnohjaus -webinaari. Psykofyysinen psykoterapiayhdistys. 25.8.2025. Youtube. • Järvinen, S., Foster, R. & Morris, N. 2020. Ympäristöinnostaja luontokokemusten ja ekososiaalisesti merkittävien suhteiden välittäjänä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2020, 39–62. • Laininen, E., Joutsenvirta, M. & Salonen, A. 2024. Planetaarinen sosiaalipedagogiikka ihmisenä kasvamisen ja yhteiskunnan uudistumisen vauhdittajana. Sosiaalipedagogiikka 25, 129–144. • Mannila, L. 2025. Kehomieli, lauma ja luonto. Katkenneiden yhteyksien jäljillä. Tuumakustannus.