Työnohjaaja, pilko jargonkupla

Arttikkeli julkaistu Osviitassa 2/25

Kieli on keskeinen ajattelun ja vuorovaikutuksen väline. Se on keino jakaa tietoa, ilmaista tunteita ja vaikuttaa ympäristöön. Sanoilla luodaan merkityksiä, ohjataan ajattelua ja tuotetaan oivalluksia. Sanat myös muokkaavat tapaamme hahmottaa maailmaa. Ne kertovat, keitä me olemme, mistä tulemme ja miten hahmotamme itseämme suhteessa muihin. Sanavalintamme voivat lohduttaa, rohkaista tai vahvistaa yhteyttä toisiin, mutta myös luoda ristiriitoja.

Käyttämämme kieli ja sanonnat eivät ole irrallaan yhteiskunnasta. Sen sijaan yhteiskunnalliset muutokset tuottavat uudenlaisia sanoja, ilmaisuja ja merkityksiä. Uudet ilmiöt rantautuvat työelämään nopeasti ja organisaatiot alkavat kuin huomaamattaan käyttää niihin liittyvää terminologiaa osana viestintäänsä.

Työelämän tyhjä puhe

Kirjassaan Työelämän tyhjänpuhujat – Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan (2024) Laura Niemi pohtii työelämäjargonia ja sen leviämistä eri aloilla ja aloille. Vaikka työelämäjargon tunnistetaan ja sille jopa nauretaan tänä päivänä, se leviää tehokkaammin kuin koskaan. Yhtäkkiä on arkipäivää puhua resilienssistä, road mapeista ja innovaatioista.

Niemi esittelee kirjassaan myös herkullisia esimerkkejä. Kirkon piirissä puhutaan pop-up kirkoista ja Jumalan luomistyöstä innovaationa. Päiväkoti-ikäisten lasten vanhempia pyydetään ilmoittamaan, milloin ”lapsi on lomalla varhaiskasvatuksesta”. Eri organisaatioiden johtajat sparraavat ja rakentavat ekosysteemejä sekä pohtivat askelmerkkejä.

Aiemmin termi jargon tarkoitti erikoisalan ammattisanastoa. Uudessa merkityksessään se on kielenkäyttöä ja termejä, jotka leviävät laajasti eri alueille ja joilla luodaan uudenlaista, innostavampaa ja tehokkaampaa todellisuutta.

Kieli välittää vahvasti arvoja ja luo todellisuutta. Jargonin merkityksen laventuminen heijasteleekin suoraan työelämän suuria muutoksia. Ihmisten odotetaan oppivan jatkuvasti myös uutta sanastoa.

Ajattelutyön lisääntymisen myötä myös kieli on muuttunut abstraktimmaksi. Kielen avulla tutut ajatukset kääritään uusiin paketteihin. Haastavaa on se, että aina uudet paketit eivät aukea vastaanottajalle. Pahimmillaan kieli jää niin ylätasolle, että viestin vastaanottaja ei saa siitä otetta.

Niemi toteaakin, että työelämä on jakautunut kahtia: toiset puhuvat tyhjiä ja toiset joutuvat alistumaan heidän puheilleen. Vaikka toteamus on kärjistys, niin sen ääreen on hyvä pysähtyä hetkeksi. Monilla työpaikoilla on edelleen ihmisiä, joiden perustyö on hyvin kaukana asiantuntijoiden ”pöhinästä”. Näistä ihmisistä jargon ei tunnu pelkästään vaikeasti ymmärrettävältä, vaan myös ärsyttävältä.

Miksi jargonia käytetään?

Syyt jargonin käyttämiselle ovat peri-inhimillisiä. Yhteiset kielenkäytön tavat vahvistavat ammattialaa, -identiteettiä ja yhteisöön kuulumisen kokemusta.

Ihminen omaksuu luonnostaan oman alansa ja yhteisönsä sosiaalisen tavan käyttää kieltä. Kielellä vahvistetaan asiantuntijuutta, luodaan tunnelmaa ja kiteytetään asioita. Toisinaan jargon voi olla jopa välttämätöntä: yhteiset tavat käyttää kieltä saavat aikaan kokemuksen siitä, että kaikilla on yhtenäinen ja jaettu ymmärrys keskusteltavista asioista. Parhaimmillaan jargon auttaa jäsentämään ja kiteyttämään monimutkaisia asioita.

Kun tietynlaista kieltä käyttää ja kuulee tarpeeksi, se alkaa tuntua niin tutulta, että puhuja ei edes huomaa sen epäselvyyttä tai mahdollista ärsyttävyyttä. Itseään vastaan jargon kääntyy silloin, kun se aiheuttaa vastaanottajassa ärsytysreaktion tai kokemuksen ulkopuolisuudesta. Jos käytetty kieli tuntuu vieraalta, ihminen kokee helposti itsensä vähempiarvoiseksi ja ulkopuoliseksi. Tämän myötä vuorovaikutus vaikeutuu tai jopa katkeaa.

Etäisestä koodikielestä kohti yhteistä ymmärrystä

Työnohjaus ei ole jargonista erillinen saareke. Ja miksi olisi, onhan työnohjaus mitä suuremmassa määrin kytköksissä yhteiskuntaan ja työelämän muutokseen. Työnohjaaja voi monesti olla myös jargonin risteyskohdassa.

Työnohjaaja voi toisaalta pyrkiä ymmärtämään ja selkiyttämään asiakkaan käyttämää ammattikieltä ja sen taustalla olevia merkityksiä. Hän voi auttaa ohjattavia tiedostamaan, mitä organisaation käyttämä jargon oikeastaan tarkoittaa ja miten se vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan. Yritetäänkö sillä peittää ongelmia tai pidetäänkö sen avulla yllä valtarakenteita?

Työnohjaajilla on oma ammattikielensä, johon kuuluu käsitteitä, kuten reflektio, systeemisyys, dialogisuus ja

työyhteisödynamiikka. Käsitteissä ei sinänsä ole mitään vikaa: esimerkiksi reflektio on huomattavasti laajempi käsite kuin ajattelu. Jokainen työnohjaaja tietää, mitä sillä tarkoitetaan. Mutta avautuuko käsitteen merkitys samalla tavalla asiakkaalle vai kuulostaako se ärsyttävältä knoppailulta?

Työnohjaajat ovat ajattelun ja sanojen ammattilaisia. Siksi työnohjaajienkin on syytä pysähtyä miettimään, milloin ammattikieli palvelee asiakasta ja milloin se etäännyttää. Parhaimmillaan työnohjaajien jargon auttaa kuvaamaan monimutkaisia asioita tarkasti ja tiiviisti. Erityisesti silloin, kun työnohjaaja ja asiakas ovat samalta alalta, yhteisten käsitteiden käyttö voi nopeuttaa ja syventää keskustelua.

Jos taas työnohjauksen käsitteet eivät ole tuttuja asiakkaalle, termistö voi tuntua ärsyttävältä ja vähentää halukkuutta vuorovaikutukseen. Silloin työnohjaajan ja asiakkaan yhdenvertainen asetelma kärsii ja ohjattava voi kokea työnohjaajan etäiseksi tai jopa ylimieliseksi.

Kielen vaikutusten tunnistaminen vaatii jatkuvaa itsearviointia ja herkkyyttä keskustelun dynamiikalle. Riskiksi jargon muuttuu silloin, kun työnohjaaja ei pysähdy miettimään tai tunnista käyttämänsä kielen mahdollisia rajoitteita. Työnohjaajan tuntosarvien on syytä olla herkillä tässäkin.

Lähde:

Niemi, L. 2024 Työelämän tyhjänpuhujat – jargonin kupla ja miten se puhkaistaan. SKS Kirjat.