Viime kesän Työnohjauskonferenssissa STOryn jäsenistöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä Ammattieettiselle neuvottelukunnalle. Työstämme teemoja yleisellä tasolla ja jaamme pohdintaamme muun muassa näissä blogeissa. Tavoitteena on herätellä ammattieettistä keskustelua.
Yksi AENK:lle osoitetuista kysymyksistä koski kollegiaalisuutta, joka sisältyy yhtenä ulottuvuutena myös STOryn päivitettyihin eettisiin ohjeisiin. Miten olemme kollegoina suhteessa toisiimme?
Hinnoittelun ristipaineet
Kollegiaalisuus teemana nousee usein esille puhuessamme työnohjauksen hinnoittelusta. Ei ole aina helppoa hyväksyä sitä, että kollega saa tavoittelemamme toimeksiannon. Erityisen kipeä tuollainen valintatilanne on silloin, kun huomaa, ettei oma hinnoittelu ole linjassa toisten kanssa. Se kuitenkin kuuluu liiketoimintaan ja myös työnohjauksen maailmaan. Työryhmällä tai työntekijällä voi olla vain yksi työnohjaaja kerrallaan.
Työnohjauksella on moninaiset ja monikerroksiset markkinat. Yhtenäistä hintatasoa ei ole mahdollista määritellä, koska kilpailulainsäädäntö estää hintojen yhtenäistämisen tai hintasuositusten antamisen toimialalla. Hankintalaki ja käytännön hankintamenettelyt voivat kuitenkin epäsuorasti ohjata hintatasoa esimerkiksi painotusten (hinta vs. laatu) kautta. Kilpailulainsäädäntö siis pitää hinnat vapaana, mutta isot hankkijat voivat käytännössä ohjata niitä kilpailutusten kautta.
Työnohjaajat hinnoittelevat itsekin työtään eri tavoilla: yksi tilaajan maksukyvyn mukaan, toinen oman pää- tai sivutoimisuuden mukaan, kolmas opiskelijastatuksen mukaan ja jonkun tavoite on kova taloudellinen tulos. Tilaaja päättää viime kädessä, keneltä ostaa, työnohjaaja taas vastaa oman työnsä laadusta ja arvosta.
Oikeastaan ainoa kestävä ratkaisu työnohjaajien välisessä kilpailussa onkin keskittyä omaan tekemiseen. Sen sijaan, että tarkkailet toisten valintoja, voit itse tehdä parhaasi pärjätäksesi aidosti ja työn laatuun perustuen. Osaamista kehittämällä parannat myös kilpailuetuasi. Pitkällä tähtäimellä laatu päihittää hinnan.
Kollegan menestys on kaikkien etu
Asiantuntijatyöhön liittyy usein myös kilpailu paremmuudesta ja pätevyydestä – ikävä kyllä. Sen hyväksyminen, että joku osaa tai tekee eri tavalla, keksii jonkun uuden myyntivaltin tai ylipäätään menestyy, ei ole sen helpompaa työnohjaajalle kuin kenelle tahansa ihmiselle. Sellaista kilpailua on syntynyt aikojen alusta eri koulukuntien, koulutustahojen tai sidosryhmien välillä.
Koko toimiala kehittyy paitsi yhteisten, myös yksittäisten kollegoiden onnistumisten myötä. Liike-elämästä voimme oppia, että toisen menestys on pitkällä tähtäimellä omakin hyöty. Siinäpä yksi kollegiaalisuuden kulmakivistä! Jos joku jäljittelee sinua, pidä sitä kunnianosoituksena, älä ideavarkautena!
Kollegiaalisuus ei poista sitä, että myös kyseenalaistaminen on joskus tarpeen. Tiedämme kyllä, miten rakentavaa kritiikkiä annetaan. Olipa vertailutilanne mikä tahansa, on hyvä muistaa, että me työnohjaajat olemme kaikki myös haavoittuvia ja erehtyväisiä. Kollegiaalisuus on eettinen hyve ja ihanteet tarkoitettu tavoiteltaviksi.
Työnohjaajan kollegiaalisuus on kollegan kannustamista, arvostamista, tukemista, yhteisen hyvän jakamista, lojaalisuutta, toisilta oppimista. Iloitaan uusista toimintaideoista ja annetaan hyvän kiertää. Jaetaan toistemme julkaisuja. Suositellaan toinen toisiamme. Be kind and talk nicely.
Yhteyden vaaliminen sekä yhteisen työn ja tavoitteiden rehellinen ja läpinäkyvä edistäminen lisää koko ammattikunnan vetovoimaa. Yhdessä olemme enemmän.
Kenestä kollegasta olet tänään kiitollinen ja miksi häntä arvostat? Kerro se hänelle.
