Kuusi viikkoa sitten perheeseemme muutti koiranpentu. Ihana, pörröinen pallero, joka ensimmäisinä päivinä vain tapitti meitä ruskeilla silmillään ja sai koko perheen kiintymään itseensä. Välillä se tutki varovasti uutta kotiaan. Todettuaan paikan turvalliseksi, se laittoi ranttaliksi. Aamuöisin se heräsi vinkumaan ulos, päivänsä se käytti nilkkojen ja huonekalujen järsimiseen ja illalla se sai villikohtauksia juuri silloin, kun kaikki muut olivat valmiita nukkumaan.
Yhtäkkinen muutos sekoitti koko perheen dynamiikan kertaheitolla. Jokainen perheenjäsen haki omat selviytymistapansa: yksi yritti pitää yllä hyvää ilmapiiriä, toinen vetäytyi omaan rauhaansa, kolmas navigoi autopilotilla, neljäs jähmettyi ja alkoi seuraamaan tilannetta sivusta. Ehkä järkyttynein oli seniorikoira, joka ei aikonut muuttaa omia vakiintuneita tapojaan innokkaan pennun takia.
Seistessäni yhtenä aamuna kello kuudelta räntäsateessa aamutakki päällä pennun kanssa, mietin, että olemme kuin työyhteisö, joka käy läpi muutosprosessia, jossa jokainen reagoi itselleen ominaisella tavalla. Ryhdyin mielessäni asettelemaan perheenjäsentemme erilaisia reagointityylejä työkontekstiin. Tunnistatko sinä työyhteisön hyvää ilmapiiriä ylläpitävän Teijan, vetäytyvän Jarkon, muutoksessa jähmettyvän Raijan tai autopilotilla navigoivan Ramin?
Muutos tuntuu
Kun muutos myllertää työyhteisöä, jokainen meistä reagoi eri tavalla. Reagointitapaan vaikuttavat aiemmat kokemuksemme, erilaiset suhtautumistapamme sekä kunkin erilaiset valmiudet säilyttää toimintakyky muutoksissa. Muutostilanteissa on aina läsnä myös tunteet.
Työyhteisön tunneilmasto on monipuolinen vyyhti, johon sekoittuvat kunkin oman henkilökohtaisen elämän tunteet, työhön liittyvät tunteet sekä työpaikan vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin liittyvät tunteet. Muutostilanteet voivat tuoda pintaan pelkoa, epävarmuutta, intoa, kiinnostusta, turvallisuushakuisuutta tai turhautuneisuutta. Usein koko tunteiden kirjo on läsnä.
Toisinaan muutostilanteissa tunnetason asiat jätetään käsittelemättä kokonaan. Osittain tähän saattaa vaikuttaa kiire ja eteenpäin menemisen tarve. Osittain negatiivisia tunteita saatetaan pelätä tai aristella: kauhukuvana voi olla, että tunteiden käsittely johtaa hallitsemattomaan ryöppyyn tai avautumiseen, jota ei pystytä pysäyttämään. Tai sitten tunnepuhe vain yksinkertaisesti unohdetaan.
Psykologisesti turvalliseen työyhteisöön mahtuu sekä positiivisia että negatiivisia tunteita ja puhetta tunteista. Parhaimmillaan työyhteisön tunnepuhe on arkista eikä siitä tarvitse tehdä erillistä numeroa. Yhdessä voidaan keskustella esimerkiksi siitä, minkälaisia tunteita työpaikan uusi toimintatapa herättää. Kun tunne tulee jaetuksi ja kohdatuksi, myös järkevä keskustelu on mahdollinen. (Rantanen 2017.) Tunteiden sanoittaminen ja tunnetaitojen kehittäminen lisää myös työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.
Kohti myötätuntoa
Seistessäni jälleen kerran räntäsateessa koiranpennun kanssa (tällä kertaa yömyöhällä) tajuan, että me olemme muutoksen keskellä unohtaneet kysyä toisiltamme peruskysymykset: Mitä sinulle kuuluu? Miltä tämä uusi elämäntilanne sinusta tuntuu?
Niin, me olemme unohtaneet myötätunnon. Palaan mielessäni taas takaisin työkontekstiin ja mietin, mitä myötätunto on työyhteisötasolla ja miltä myötätuntoinen työyhteisö näyttää? Pessin (2017) mukaan myötätunto on mukana elämistä, jakamista ja kohtaamista. Työyhteisötasolla myötätunto näkyy toimintakulttuurina, jossa välitetään kollegoista ja heidän hyvinvoinnistaan. Konkreettisesti myötätunto näkyy pieninä kohtaamisen hetkinä arjessa ja kykynä huomata toisen tunnetila. Näillä kohtaamisilla on tärkeä rooli, koska ne kertovat meille tulemmeko aidosti nähdyksi ja kuulluksi tunteinemme ja mitä uskallamme itsestämme paljastaa työyhteisössä.
Perinteisesti myötätunto liitetään toisen kärsimyksen jakamiseen. Yhtä lailla myötätunto on jaettua iloa ja toisen innostukseen vastaamista ja liittymistä, myötäintoa (Pessi 2017). Molemmissa on kyse toisen tunteissa mukana elämisestä ja sen osoittamisesta teoin.
Myötätuntoisuus ja -intoisuus saa meidät ja työyhteisön voimaan monin tavoin paremmin. Se tekee hyvää paitsi myötätunnon kohteelle myös myötätuntoiselle ihmiselle itselleen (Pessi 2017) Työyhteisötasolla myötätuntoon panostaminen näkyy työhyvinvoinnissa ja innovatiivisuudessa. Kun ihminen kokee työnsä ja oman roolinsa työyhteisön jäsenenä merkitykselliseksi, se sitouttaa työn tekemiseen ja kollegoihin (Juntunen ym. 2017).
Jotain avautuu
Rämmittyämme pari viikkoa kukin omilla tahoillamme pentutodellisuudessa, totean perheelleni ääneen: ”Enpä olisi ikinä uskonut, että pennun hoitaminen on näin rankkaa.” Se avaa keskustelun, jota emme ole siihen mennessä yhdessä käyneet. Alamme pikkuhiljaa rakentaa yhdessä pelisääntöjä ja miettimään vastuunjakoja. Emme enää navigoi kukin omissa nurkissamme ajatuksinemme ja omine selviytymismekanismeinemme. Kun yksi väsyy tai turhautuu, toinen vetää jalkaan kumisaappaat ja seisoo räntäsateessa pennun kanssa. Hihkumme ja lyömme ylävitosia kun pentu oppii uusia taitoja. Muistamme taas, kuinka paljon halusimme tätä pentua. Ja kuinka suloinen pentu se onkaan.
Kirjoittaja on Suomen työnohjaajat ry:n Osviitta-lehden toimituskunnan jäsen ja ylpeä koiranpennun omistaja.
Lähteet:
Juntunen, E., Aaltonen, T., Martela, F. & Syrjänen, T. (2017). Myötätunto ja merkityksellisyys työssä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela, M. Pakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima. PS-Kustannus.
Pessi, A. B., Seppänen, A. M., Grönlung, H., Paakkanen, M. & Spännäri, J. (2017). Myötäinto – iloon ja innostukseen vastaaminen. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela, M. Pakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima. PS-Kustannus.
Rantanen, J., Leppänen, I. & Kankaanpää, H. (2020). Johda tunneilmastoa. Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali. Alma Talent.
