Blogi -

Toivon kipunoita

Teksti

Riitta Malkamäki, STOryn puheenjohtaja

Näinä päivinä Suomen historian kirjoituksessa on kääntymässä kokonaan uusi luku, ehkä jopa uusi kirja. Monella tasolla. Myöhemmin ymmärrämme paremmin, mitä kaikkea tämä meille tarkoittaa. Tänään olemme vielä liian keskellä tapahtumia kyetäksemme näkemään kirkkaammin, kokonaisuuden näkökulmasta tai etäämmältä. 

Samaan aikaan rakennetaan vuosikymmenten suurinta hallinnollista muutosta hyvinvointialueiden kautta. Hämmennyksen keskellä on yritettävä saada selkeyttä, mihin myös tämä meitä johtaa. Kovin vähän tiedämme lopputuloksesta, vaikka sen vaikutukset ulottuvat meistä jokaiseen, myös taloudellisesti. Toivomme parasta. 

Jos valtioille olisi työnohjaus, Suomi ja muutama muukin maa taitaisivat olla hyvän työnohjauksen tarpeessa, kunhan kykenevät ja uskaltavat pysähtyä, edes jollekin välitasanteelle. Näkemään kirkkaammin, etäämmältä ja tullakseen takaisin lähelle ja keskelle. Siinä kai työnohjauksen yksi ytimistä. 

Yksilönä ja yhdessä ihmisten kanssa on ollut aikaa ajatella, mitä ovat ne asiat, jotka elämässä nyt nousevat keskiöön. Itselle se on toivo rauhasta ja mahdollisuus elää kaiken sen kauneuden ja luonnon rikkauden ja rakkauden kautta, joka meille on tarjolla. Löytää yhteys itsessä ja ympäristössä oleviin loputtomiin resursseihin, aarteisiin ja saada ne yhteiseen käyttöön. 

Ehkä emme suoraan voi rakentaa rauhaa valtioiden välille, mutta paljon on tehtävissä lähempänä. Rauha ja yhteys kauneuteen rakentuvat arjen jokaisesta hetkestä. Meillä on aina mahdollisuus tietoisesti vahvistaa kulttuuria, myös työkulttuuria, jota haluamme edistää ja edustaa. Kulttuurin vahvistaminen on tietoista valintaa, mutta ennen kaikkea tekoja sen suuntaisesti. Mitä ja miten! Eikä tule oppimisessa takarajaa. Aina kun luulee jotakin oivaltaneensa, taas vaan tömähtää, isommin tai pienemmin, mutta polvet vahvistuvat. 

Työnohjaaja on etuoikeutettujen ammatti. Tie näihin merkityksellisiin teemoihin pysyy joka päivä auki, me saamme vaikuttaa, edistää ja edustaa, synnyttää arjen kauneutta ja toivoa. Jokainen ammatti vahvistaa tekijässään jotakin taitoja ja muovaa sitä, mitä ihmisestä on tulollaan. Mielenkiintoista on ajatella, mitä kaikkea oma tekemiseni minussa vahvistaa ja mitä haluan sen vahvistavan?  

Liike-elämässä yhä enemmän johdetaan kulttuurien kautta. Tietoisten valintojen ja ihmisten mahdollisuuksien arvostamisen kautta. Se on myös kilpailuvaltti hyvistä osaajista ja ammattilaisista. Sillä tiellä olemme myös STOryssä. Omat valintamme olemme tehneet huolella ja niitä haluamme edistää ja edustaa. Oppia ainakin.   Arvostamani opettajan, edesmenneen ystäväni Ernest Rossin mukaan kauneuden kokemukset, myös ihmisten välisen kauneuden, muovaavat jopa geeniperimää, kohotuksen tuntemukset synnyttävät hienojakoisempaa energiaa ja luovat tilan luovuudelle. Rosoisimmankin arjen keskellä. Toivoa on, koska maailma on myös kaunis. Niin mekin.