”Meil’ on metsässä nuotiopiiri”, lauletaan vanhassa laulussa.
Tällä kertaa piiri ei ole metsässä, vaan yrityksen tiloissa, koululuokassa tai vaikka tuomiokirkon kryptassa. Piirissä istutaan ja keskustellaan, nähdään toisten kasvot ja ilmeet, puhutaan omista kokemuksista ja kuunnellaan kunnioittavassa hengessä muiden ajatuksia ja oivalluksia.
Käynnissä on yhteiskunnallinen Erätauko-keskustelu, jota vetää teologian
maisteri ja pappi Laura Arikka, Erätauko-säätiön toimitusjohtaja. Mistä Erätauossa on oikein kysymys? Ei suinkaan jääkiekosta?
Ei sentään, Arikka naurahtaa. Kyseessä on keskustelumenetelmä, joka kehitettiin Sitran hankkeena vuosina
2016-2019 rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun lisäämiseksi. Haluttiin estää polarisoitumista ja vastakkainasettelua, ja pyrittiin hedelmällisempään keskusteluun dialogin avulla.
Mikä on erätauko?
Nimi voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Erätauko antaa mahdollisuuden katkaista ylikuumennut tilanne, ja toisaalta se antaa tilaa pysähtyä ja keskustella
kiireettömästi.
Sitran hankkeen päätyttyä rahoittajat perustivat Erätauko-säätiön jatkamaan toimintaa, koska keskustelukulttuurin kohentaminen on pitkäjänteistä
työtä. Säätiö kutsuu henkilökohtaisesti keskustelijoita erilaisista ryhmistä ja eri ikäluokista puhumaan monenlaisista aiheista, esimerkiksi syntyvyydestä, hyvinvoinnista, kuolemasta, nuorten osallisuuden vahvistamisesta ja ilmastoasioista.
Säätiö järjestää ohjaaja- ja kouluttajakoulutuksia menetelmästä kiinnostuneille yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Säätiön sivut tarjoavat monenlaisia työkaluja rakentavan ja tasavertaisen keskustelun käynnistämiseen sekä esimerkinomaisen kaavan työskentelyn ohjaamiseen.
Pelisäännöt ohjaavat keskustelua
Arikan mukaan hyvän keskustelun tärkein elementti on läsnäolo.
”Siitä lähtee kaikki. Olipa kyse live-tilanteesta tai etäkeskustelusta, olennaista on keskusteluun ja toisiin keskustelijoihin keskittyminen. Ilman läsnäoloa ei synny aitoa kuuntelemista ja vuorovaikutusta.”
Hyvässä keskustelussa oleellista on myös mahdollisuus puhua omista kokemuksista turvallisessa ilmapiirissä. Ei tarvitse pelätä toisten arvostelua tai sitä, että joku yrittää voittaa toisen väittelyssä. Siksi Erätauko-keskusteluja varten on luotu rakentavan keskustelun pelisäännöt, joita voi käyttää myös
muissa keskusteluissa.
Pelisäännöt ovat yksinkertaiset, mutta unohtuvat arjessa helposti, ellei niitä välillä palauteta mieliin. Säännöt kehottavat muun muassa kuuntelemaan toisia keskeyttämättä, puhumaan ymmärrettävästi, kertomaan omasta kokemuksesta, olemaan läsnä ja kunnioittamaan toisia keskustelijoita. Pelisäännöt rohkaisevat myös työstämään esiin tulevia ristiriitoja ja etsimään piiloon jääneitä asioita.
Erätaukokeskustelun pelisäännöt
- Kuuntele toisia, älä keskeytä tai käynnistä sivukeskusteluja
- Liity toisten puheeseen ja käytä arkikieltä.
- Kerro omasta kokemuksestasi.
- Puhuttele muita suoraan ja kysy heidän näkemyksiään.
- Ole läsnä ja kunnioita toisia sekä luottamuksen ilmapiiriä.
- Etsi ja kokoa. Työstä rohkeasti esiin tulevia ristiriitoja ja etsi piiloon jääneitä asioita.
Sovellettavissa työnohjaukseen
Arikan mukaan hyvän keskustelun tärkein elementti on läsnäolo.
Erätauko-keskustelun annista työnohjaukselle Arikka nostaa esiin kolme seikkaa. Menetelmä tarjoaa työkaluja ja apua liikkeelle lähtöön varsinkin uusille työnohjaajille, jotka vasta aloittelevat uraansa. Se voi havahduttaa huomaamaan, että jollekin asialle tarvitaan keskustelussa enemmän aikaa, tai että vallitseva keskustelukulttuuri ei ole riittävän tasa-arvoinen.
Työnohjaaja voi myös opettaa menetelmän esimiehelle tai työnohjausryhmälle, jotta nämä voivat käyttää sitä hyväkseen omassa työssään.
Erätauko-menetelmä ei ole sovittelua eikä päätöksentekosysteemi, mutta
sitä voi käyttää niiden tukena.
”Keskustelumenetelmä on osoittautunut hyväksi erityisesti niille keskustelijoille, jotka eivät yleensä tule kuulluiksi tai ovat arkoja osallistumaan keskusteluun. Pelisäännöt takaavat heille turvallisemman tilan omien ajatusten esiin tuomiseen.”
Mitä etua on pitkästä keskustelusta?
Erätauko-keskustelut kestävät lähtökohtaisesti useita tunteja tai jopa kokonaisen päivän. Tässä ne poikkeavat melkoisesti normaalista työnohjaustapaamisesta. Arikka kehottaa kuitenkin soveltamaan menetelmää luovasti.
”Olennaista on läsnäolon ilmapiiri ja se, että lyhyessäkin tilanteessa ohjaaja tukee kaikkien mahdollisuutta tulla kuulluksi.”
Menetelmää on käytetty myös nuorten kanssa esimerkiksi kouluissa ja rippikouluissa. Niissä keskustelutilanteet ovat käytännön syistä paljon lyhyempiä, mutta niitä voi olla useampia. Toisto ja saman menetelmän käyttö kaikissa keskusteluissa tekee keskustelumenetelmän tutuksi ja luo turvallisuuden
tunnetta keskusteluun.
Laura Arikka kertoo, että pitkä keskustelu on useimmiten koettu virkistävänä ja rentouttavana, ei väsyttävänä, kuten voisi kuvitella.
”Osallistujat ovat olleet tästä kokemuksesta suorastaan häkeltyneitä. Intensiivinen läsnäolo ei olekaan vienyt energiaa, vaan antanut sitä lisää.”
Toisaalta joillekin pitkä keskustelu sopii myös siksi, että kaikki eivät ole yhtä nopeita reagoimaan keskustelun kuluessa. Osa ihmisistä tarvitsee pidemmän ajan prosessoida ajatuksiaan ja tuoda niitä julki.
Monenlaisia aiheita
Monimutkaisessa arjessa ei yleensä ole aikaa pitkille ja hyville keskusteluille. Vaikeiden aiheiden äärelle pysähtyminen vaatii kuitenkin aikaa. Ihmisissä herää toivo, kun he huomaavat, että myös hankalista aiheista voidaan keskustella rakentavasti, vaikka kaikki eivät ajattele tai toimi samalla tavalla.
Näkemyseroista huolimatta ydintunteet ovat yhteisiä. Ihmiset voivat olla huolissaan samoista asioista, vaikka heillä olisi keskenään erilaiset tavat lähestyä ongelmia ja erilaiset ratkaisut
niihin.
Työnohjauksessa ohjattavat ovat usein toisilleen entuudestaan tuttuja. Erätauko-keskusteluissa näin ei tavallisesti ole. Laura Arikan mukaan tuttuudessa on sekä haittansa että hyötynsä. Hän sanoo, että mikäli Erätauko-keskustelussa osallistujat tulevat esimerkiksi samasta työyhteisöstä, keskustelun aiheeksi valitaan jokin teema, joka ei suoranaisesti liity työyhteisöön.
Tässäkin suhteessa Erätauko-keskustelut näyttävät poikkeavan työnohjauskeskusteluista, joissa aiheiksi valikoituu nimenomaan työyhteisöön liittyviä asioita. Keskiössä on vuorovaikutteinen, toisia arvostava keskustelu, ei työyhteisöön liittyvän tilanteen pohdinta tai ongelman ratkaisuyritys.
Työyhteisön jäsenet toki keskustelevat keskenään monenlaisista asioista työpäivän aikana, mutta jään miettimään, kannattaisiko niissä kokeilla ajoittain ”ulkopuolisesta” teemasta
käytävää keskustelua, johon koko työyhteisö osallistuisi. Antaisiko tämä uutta näkökulmaa työyhteisön toimintaan? Keskustelua vetämään ei tarvittaisi työnohjaajaa, vaan joku työyhteisön jäsen voisi johtaa keskustelua Erätauon pelisäännöin.
Herää toivo, kun hankalistakin aiheista voidaan keskustella rakentavasti
Arikka toteaa, että tällaisessa keskustelussa on otettava huomioon, että työyhteisön organisaatio tai hierarkia voi vaikuttaa asioiden jakamiseen. Toisaalta taas tutussa joukossa oudommasta aiheesta
keskustelu voi olla helpompaa, kun toisten reaktiot saattavat olla jo jossain määrin ennakoitavissa.
Keskustelu tuottaa oivalluksia
Laura Arikka on kirjoittanut kirjan keskustelujen herättämistä oivalluksista. Hän muistuttaa, että meillä kaikilla on keskustelijoina sekä taitoja että kehittymiskohteita. Hankalat keskustelutilanteet eivät ole kenenkään yksittäisen ihmisen syytä, vaan moni voisi vaikuttaa siihen, miten tilanteessa keskustellaan. On hyvä tiedostaa syvällisemmin omaa toimintaa: tässä asiassa olen hyvä, tuossa minulla on vielä opettelemista.
Arikan kirjassa on paljon oivalluksia, ja kysyn, mikä niistä on merkittävin hänelle itselleen. Suurimmaksi oivalluksekseen hän kertoo kirjassa usein esiin tuomansa ajatuksen, että keskustelukulttuurin muuttaminen on helpointa aloittaa omasta itsestä.
”Muiden keskustelua ei voi hallita, mutta omaan toimintaan voi vaikuttaa. Kun haluat käydä parempaa keskustelua, aloita itsestäsi!”
Erätauon (Dialogpaus) tarina
Lähtökohtana on Sitran hanke 2016-2019 rakentavan ja turvallisen yhteiskunnallisen keskustelun
lisäämiseksi.
Tavoitteena oli saada mukaan dialogiin tasavertaisesti eri lähtökohdista tulevia sekä usein keskustelujen ulkopuolelle jääviä ihmisiä.
Hankkeen päätyttyä Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Sitra, Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden perustivat Erätauko-säätiön jatkamaan toimintaa.
Rahoitus on myönnetty vuosille 2019-2025.
Vuonna 2020 koulutettiin liki tuhat uutta Erätauko-ohjaajaa keskustelun vetäjiksi.
Keskusteluihin on osallistunut
jo yli 60 000 suomalaista.
Säätiön sivuilla on pelisääntöjen ohella ladattavissa myös Keskustelukortit-materiaali, joka on tukena
ja apuna Erätauko-keskustelun ohjaajalle.
Artikkeli ilmestyi Osviitassa 4/2021
