Artikkeli - - Muokattu

Keskity hyvään, mitä näet

Teksti

Raisa Varsta

”Kun sinä kukoistat, minäkin kukoistan.” Arto O. Salonen luo läsnäolevana puhujana vahvoja näkymiä ihmisten ja ympäristön liitoskohdista, joihin kuulijan on luonteva kytkeytyä.

Haastattelun alkuasetelma tuntuu hieman hirtehiseltä. Olemme sopineet Zoom-videotapaamisen Arto O. Salosen kanssa keskustellaksemme erillisyyden ja irrallaan olemisen ongelmasta – ja samaan aikaan olemme kovin erillämme, eri kaupungeissa ja yhteydessä vain pienen videoruudun kautta.
Välittömästi keskustelun alkaessa tulee kuitenkin tunne siitä, että olemme erittäin läsnä ja kytköksissä. Selitys tälle tunteelle valkenee juttutuokiomme aikana.
Salonen kuvataan STOryn konferenssipuhujien esittelyssä yhteiskuntamuotoilijaksi, visionääriksi ja uudistajaksi, professuurin sekä monen dosentuurin lisäksi. Salosen meriittilista ja julkaisujen määrä on vaikuttava.
Löydän itseni pähkäilemästä, mitä ihmettä minä, tavallisia arkisia tilanteita ratkova työnohjaaja, osaan tästä kaikesta edes kysyä? Huoli on kuitenkin turha. Salosen sanoma kiinnittyy vahvasti meidän jokaisen elämään, hyvinvointiin ja joka-aamuisiin valintoihin.

Kytkeytymällä kohti merkityksellistä elämää

Käynnistän haastattelun kartoittavalla kysymyksellä: mistä meidän tulisi puhua, jotta voisimme hyvin ja elämämme olisi parempaa? Salonen aloittaa napakasti toteamalla, että ihmisten hyvinvointia nakertaa totaalisen väärä käsitys siitä, mitä on vapaus.
”On ajateltu, että kun pärjään itsenäisesti, irrallaan muista ja kaikesta ympärilläni olevasta, olen vapaa. Tätä vapauden ihannetta toteuttamalla rakennamme kuitenkin varsin tyhjää ja merkitysköyhää elämää.”
Irti olemisen kokemus ei sovi ihmiselle. Erillisyyden ja irrallisuuden sijaan tarvitsisimme kytköksiä toisiin ihmisiin ja koko maailmaan.
Salonen käyttää esimerkkinä hyönteisiä: Kun ihmisen elämää pidetään irrallisena muusta elämästä, päädytään vaikkapa siihen, että myrkytetään ikävän oloiset hyönteiset pelloilta ja puutarhoista. Ja sitten huomataan, että samalla tuli myrkytettyä myös pölyttäjät, jotka varmistavat, että meillä on
ruokaa. Erillisyyttä tavoitellessamme vaarannamme siis jopa maapallon ruokatuotannon.

“Todellisuudessa olemme osa samaa systeemiä ja kytköksissä toisiimme aivan arkisten valintojen kautta”


Mutta mistä tämä kytkeytymättömyyden ja erillisyyden kaava kumpuaa? Salosen mielestä suoraviivainen ja pelkistävä ajattelu on kaventanut kuvaamme todellisuudesta.
”Se on toisaalta tehnyt siitä hallittavan oloisen, mutta samalla se on kovin vääristävä. Lineaarinen ajattelumalli ei näytä meille todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on.”
Salonen kannustaa siirtymään systeemisempään todellisuuden tulkintaan, missä eri ihmiset, eri asiat ja eri
ilmiöt ovat kytköksissä toisiinsa. Elämän merkitys syntyy näissä kytköksissä. Ihminen ei pärjää ilman hyönteisiä — eikä ilman muita ihmisiä.
Esimerkkinä systeemisestä todellisuudesta ja siihen kytkeytymisen tarpeesta Salonen käyttää pandemiaa ja sen ratkaisemista.
”Nyt jos koskaan pitäisi rakentaa kytköksiä. Miten minä liityn ympärillä olevaan todellisuuteen? Ja kuinka me olemme yhdessä jotain.”
Vain yhdessä toimimalla voimme karkottaa koronan, mutta jos systeemin kytkökset pätkivät, pandemia pitkittyy. Ja samalla elämän merkitys haalistuu. Vaikeassakin tilanteessa on Salosen mielestä aina toivoa.
”Mikä on voima, jolla kaikki hyvät muutokset tällä planeetalla on saatu aikaan? Kyllä se on se, että me saadaan toisistamme parhaat puolet esiin”, hän muistuttaa.
Salonen listaa monia ihmiskunnan virstanpylväitä, joissa kokonaisten kansakuntien välisellä yhteistyöllä on saatu aikaan mullistavia muutoksia. Näitä ovat muun muassa ihmisoikeudet, orjuuden kieltäminen ja viimeisimpänä hiilineutraaleiksi tähtäävät yhteiskunnat, joita on yhteiseen sopimukseen
liittynyt jo yli 120. Mikään näistä ei olisi ollut mahdollista ilman ihmisten laajamittaista yhteistyötä.

Nähdään muissa pysäyttyävän kaunis

Me suomalaiset olemme Salosen mukaan mestareita maalaamaan itsellemme synkisteleviä maisemia. Myös klikkiotsikon täytyy olla negatiivinen toimiakseen.
Meillä ei myöskään ole kulttuuria, joka merkittävästi edistäisi keskittymistä elämänvoimaa tuoviin asioihin. Tämä näkökulma kirkastui Saloselle hänen asuessaan Nairobissa.
”Siellä meininki oli se, että me yhdessä olemme se voima, jolla tästä päivästä tehdään hyvä päivä”.
Sama synkistelevä maisema piirtyy Salosen mukaan myös organisaatioissa, joissa keskitytään heikkouksien analysointiin. Se lannistaa, latteuttaa ja vie elämänhalua. Heikkouksien ronkkimisen sijaan kannattaisikin keskittyä kohottamaan kaveria.
”Se, että nostan sinun parhaita puolia esiin, ei ole minulta pois. Kun sinä kukoistat, minäkin kukoistan.”
Salonen muistuttaa, että meissä jokaisessa on
jotain pysäyttävän kaunista. Sen kauneuden tukahduttaminen tekee ihmisistä turhautuneita ja voimattomia.
Hän kannustaa kannattelemaan kollegoja hyvin yksinkertaisilla asioilla.
”Voin antaa vaikkapa kiitosta kollegalleni hänen ainutlaatuisuudestaan. Voin myös olla luomassa ilmapiiriä, jossa ihmiset voivat luottaa siihen, että
heissä olevat parhaat puolet pääsevät
esiin.”
Salonen kertoo myös organisaatiosta, jossa oli tehty päätös puhua ihmisistä vain silloin, kun he ovat itse paikalla. Luottamuksen tunnelman aisti
kuulemma jo ovesta sisään astuessa. Selän takana ei puhuttu pahaa.

Rohkea mutta perinteikäs

Kesäkuussa toteutetaan järjestyksessään kuudes valtakunnallinen Työnohjauskonferenssi. Millaiset ovat tunnelmat Suomen työnohjaajat ry:n toimistolla, kun h-hetkeen on aikaa kolme viikkoa?

STOryn toiminnanjohtaja Tuula Penttilä saa päivittäin vastatakseen moninaisia kysymyksiä, kun
konferenssin teknistä toteutusta rakennetaan ja ohjelman juoksutusta hiotaan sujuvaksi.
”Virtuaalisen konferenssin suunnitteleminen on motivoivaa ja jännittävää. Tammikuussa järjestetty Työnohjauksen päivän etätapahtuma onnistui yli odotusten ja sai hyvän palautteen osallistujilta”, toteaa Penttilä.
Konferenssi tarjoaa osallistujille mahdollisuuden sekä työnohjaus ja työelämätiedon päivittämiseen
että kollegiaaliseen yhdessäoloon ja verkostoitumiseen. Yhdistykselle tapahtuman onnistuminen tuo myös taloudellista jatkuvuutta.
”Konferenssin osallistujamäärä on rajoitettu ja työpajat täyttyvät ilmoittautumisjärjestyksessä. Kannattaa varata oma paikka ajoissa”, Penttilä opastaa.
Työnohjauskonferenssin toinen juontaja Lari Karreinen kutsuu kollegoja tapahtumaan innostumaan ja rentoutumaan. ”Pyrimme
tekemään tapahtumasta jokaiselle miellyttävän kokemuksen, vaikka olemmekin etäyhteyksien varassa”, hän sanoo.
Karreisella on kokemusta virtuaalitapahtumien järjestämisestä jo vuodesta 2015. ”Virtuaalitapahtuma ei ole vain toiseksi paras vaihtoehto, vaan se on omanlaisensa tapahtuma, jossa voi viihtyä ja saada onnistumisen kokemuksia.”
Konferenssin osallistujaystävällisyyteen ja saavutettavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Myös verkostoituminen virtuaalisuuden tarjoamia erityismahdollisuuksia hyödyntäen on järjestäjien tavoitteissa korkealla. Lämminhenkinen tilaisuus varmistetaan kiinnittämällä huomiota myös pieniin yksityiskohtiin.
”Lämpö välittyy puhujien äänensävyllä ja äänenkäytöllä”, Karreinen kertoo vinkkinsä konferenssin puhujille.

Joka päivä tietoinen päätös

Miten Salonen huoltaa ja ylläpitää itseomaa kytkeytymisen kompetenssiaan? Se vaatii sinnikkyyttä ja jatkuvaa tietoista päätöksentekoa, eikä se ole helppoa, hän toteaa.
”Haluan kurkottaa päättäväisesti kohti hyvää. Pyrin houkuttelemaan esiin muissa ihmisissä olevaa hyvää ja kaunista. Tunnistan päivittäin asioita, jotka tuottavat voimaa, iloa ja tyytyväisyyttä ja tekevät elämästä elämisen arvoista.”
Entä miten tämä sanoma soveltuu työnohjaajan arkiseen aherrukseen? Salosen mukaan me voimme auttaa asiakkaitamme huomaamaan, kuinka monin tavoin jokapäiväinen elämä kytkeytyy itsen ulkopuolella olevaan maailmaan. Jokainen kytkeytyminen voi lisätä kokemusta työn merkityksellisyydestä. Ja kenties paras uutinen hintakilpailutusten kanssa painiville ammattilaisille tulee tässä: ”Merkityksellistä elämää lisäävät asiat ovat aineettomia, ne eivät maksa mitään ja niitä voi jakaa niin paljon kuin ehtii.”
Salonen elää itse kuten opettaa. Kolmen vartin haastattelun aikana huomaan voimaantuvani ja näen toivoa sielläkin, missä en sitä aiemmin viikolla nähnyt. Koko haastatteluprosessi luontuu otteella, josta Salonen puhuu läpi haastattelun: ”Houkutellaan toisistamme parhaita puolia esiin.”
Salosen tapa olla läsnä on poikkeuksellisen vahva ja hyväksyvä. Sitä ei etäilykään estä, eikä näennäisesti ohut yhteys videoruudun kautta. Todellisuudessa olemme osa samaa systeemiä ja kytköksissä toisiimme aivan arkisten valintojen kautta. Vuorovaikutusta syntyy silloinkin, kun emme sitä tiedosta.

Arto O. Salonen

  • Työskentelee professorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteellisessä tiedekunnassa sekä dosenttina Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa
  • Toimii Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelissa
  • Väitellyt vuonna 2010 otsikolla Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena
  • Tunnetaan kestävään yhteiskuntaan siirtymiseen sekä subjektiivisen ja objektiivisen hyvinvoinnin asiantuntijana
  • Motto: Elämässä on monta hyvää reittiä kuljettavaksi.

Artikkeli julkaistu Osviitassa 3/2021