Kesäkuisessa Työnohjauskonferenssissa käsiteltiin paljon ja koskettavasti rohkeutta. Luennoitsijat herättelivät ajattelemaan rohkeuden eri muotoja ja ilmentymiä, ja sellaisia myös konkreettisesti nähtiin järjestäjien ja esiintyjien luotsatessa virtuaalitilaisuutta eteenpäin välillä yllättävissäkin käänteissä. Myös monet osallistujat toivat esiin oivaltavia näkökulmia luentojen chat-keskusteluissa ja työpajojen pohdiskeluissa.
Rohkeus on yhteisöllisesti tuotettu voimavara
Marja-Liisa Honkasalo painotti ensimmäisen konferenssipäivän luennossaan, että rohkeus vaatii ilmentyäkseen aina yleisön. Rohkeus tulee näkyväksi ja merkitykselliseksi kun on joku, jolle rohkeuden teko esitetään. Pelkkä ajattelu, ilman että ajatukset sanoo ääneen, ei siis vielä ole rohkeutta. Rohkeus on
yhteisöllistä, jaettua.
Työnohjaus on paikka ja aika, jossa rohkeudelle on yleisö. Osana työyhteisön tai ryhmän työnohjausta voi tuoda esiin rohkeuden tekojaan. Yksilöohjauksessa rohkeutta voi harjoitella oman ohjaajan kanssa.
Työnohjaajan yhteisö on kulloinenkin asiakassuhde ja näin työnohjaajan rohkeuden yleisönä toimii usein asiakas.
Työnohjauksessa saa olla luvallisesti ja turvallisesti juuri sitä mitä on. Siellä voi ajatella ääneen ja ilmaista aidot tunteensa. Rohkeus ilmenee usein kykynä olla heikko ja tarvitseva. Rohkeaa on myös tehdä itsensä näkyväksi kaikkine puolineen.
Rohkeutta on mennä kohti omia rajojaan ja pelkojaan. Työnohjaus voi auttaa tunnistamaan rajoja ja se voi antaa välineitä löytää rohkeuden tekoja, joita pelon kohtaaminen vaatii.
Työnohjaus, jossa viljellään rohkeutta, on aitoa ihmisten kuulemista ja hyväksymistä. Joskus ensimmäisen askeleen ottamiseen rohkeuden tiellä tarvitaan vähän työntöapua. Tässä työnohjaaja voi olla avuksi ihmettelemällä ääneen ja kysymällä avaavia kysymyksiä.
On rohkeaa uskaltaa sanoa ääneen asioita, joita tietää muidenkin ajattelevan mutta jostain syystä vaikenevan. Asioita on välillä otettava esille silläkin uhalla, että joku loukkaantuu tai tulee riita. Rohkeusviljelmän kasvualustaksi tarvitaankin vahvaa luottamuksen tunnetta ja psykologista turvallisuutta, ne pienentävät vuorovaikutuksen tulehdusriskiä.
Eläminen epävarmuudessa on rohkeutta
Vastatunteina pelko ja häpeä
Rohkeuden esteenä ovat usein pelko ja häpeä. Mitä jos olenkin väärässä? Mitä jos muut hylkäävät minut tyhmän tekoni vuoksi? Mitä jos jäänkin yksin?
Pelko on universaali perustunne. Häpeän takana on usein pelko. Se mitä pelkäämme, on vahvasti opittua ja sosiaalisiin tilanteisiin kytkeytyvää. Tulkitsemme samaa tilannetta hyvin eri tavoin ja tulkintamme herättää meissä erilaisia tunteita ja reaktioita. Se, mikä pelottaa yhtä, saattaa kiinnostaa toista.
Professori Lauri Nummenmaan mukaan tunteet toimivat turvaverkkonamme. Ne varmistavat, että reagoimme merkityksellisiin tilanteisiin. Aivomme havaitsevat tunteita automaattisesti hyvinkin pienistä vihjeistä. Tunteet aktivoivat hermostoa, joka saa aikaan fyysisiä reaktioita, jotka tuovat
tunteet tietoisuuteemme.
Jotkut tunteet eivät tule tietoisuuteen asti mutta vaikuttavat silti toimintaamme. Saattaa olla myös niin, että olemme oppineet ohittamaan tunteet tietoisesti. Se voi estää meitä toimimasta tarkoituksenmukaisesti.
Rohkeutta viljelevän työnohjauksen yksi tehtävä on auttaa asiakasta tutustumaan omiin tunteisiinsa ja tunnistamaan tilanteet, jotka herättävät epämiellyttäviä tunteita kuten häpeää ja pelkoa. Ohjattava voi löytää rohkeuden toimia, vaikka pelottaa.
Ole läsnä, vaikka täristen
Työyhteisöissä ja työnohjauksissa tulee vastaan myös ongelmia ja konflikteja. Haastavissa tilanteissa meistä kuoriutuu esiin piirteitä ja käyttäytymistapoja, jotka eivät välttämättä ole kovin harkittuja tai tietoisia. Pikemminkin toimimme monesti autopilotilla.
Psykoterapeutti ja työnohjaajakouluttaja Pekka Holm kehotti luennossaan luopumaan ajatuksesta, että
elämää ja siihen kuuluvaa epävarmuutta voisi hallita. Tilanteiden ennalta-arvaamattomuutta on vain opeteltava sietämään ja kohtaamaan se, mikä edessä on.
Holm määritteli rohkeuden läsnäoloksi. On rohkeaa antautua vuorovaikutukseen omana itsenään. Holmin sanoin rohkeutta vuorovaikutuksessa on “täristä ihmisten kanssa”, kohdata heidät niine tunteineen, jotka siinä hetkessä ovat olemassa.
Konferenssin chat-keskustelussa esitettiin rohkeudesta teräviä kysymyksiä:
Mitä rohkeus tarkoittaa minulle elämässä yleensä ja erityisesti toimiessani työnohjaajana? Kuinka paljon rohkeutta estää ja häpeää kasvattaa jonkinlainen ideaali siitä, millainen on hyvä työnohjaaja? Pitäisikö työnohjaajan haastaa omaa psykologista turvallisuuttaan voidakseen olla rohkea, esimerkiksi riskeerata ryhmän suosio, että voi nostaa jonkin ryhmän sokean pisteen käsittelyyn? Hyviä teemoja käsiteltäväksi työnohjaajan omassa työnohjauksessa.
Itsemyötätunto lievittää pelkoa
Työnohjaajat Mari Juote ja Leena Rasanen vetivät konferenssissa työpajatyöskentelyä itsemyötätunnon teemasta. Itsemyötätunnon on tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen elämässä. Sitä harjoittavilla ihmisillä on vähemmän stressiä, ahdistusta ja epäonnistumisen
pelkoa kuin itselleen kovin ankarilla ihmisillä.
Myötätuntovalmius aktivoi turvaa, lämpöä ja yhteyden tunnetta. Se muodostuu ystävällisyydestä itseä kohtaan, tietoisesta läsnäolosta sekä jaetusta ihmisyyden kokemuksesta.
Sen sijaan suojavalmius aktivoi sympaattisen hermoston ja stressireaktion. Suojavalmius syntyy itsensä moittimisesta ja riittämättömyydestä, asioiden vatvomisesta sekä omien tarpeiden sivuuttamisesta.
Koska itsemyötätunto tutkitusti vähentää epäonnistumisen pelkoa, sen voisi olettaa myös lisäävän rohkeutta. Sekä asiakkaan että työnohjaajan riskinottovalmius lisääntyy, kun voi luottaa
siihen, ettei tapahdu mitään kamalaa, vaikka kaikki ei menisikään suunnitellusti. Kun ottaa riskin, on rohkea. Kun menee kohti, viljelee rohkeutta.
Aina on myös epävarmuutta
Yksi Työnohjauskonferenssin työpajoista käsitteli systeemiteoreettista tarkastelua päätöksenteossa. Lehtori ja työnohjaaja Raija Koskinen esitteli työpajassa Bernard Scottin tutkimuksissaan tiivistämät viisi ajatusta siitä, miten päätöksenteko ja valinnat ovat aina suhteellisia ja sidoksissa useaan asiaan, jotka eivät ole hallittavissa tai ennakoitavissa.
- There is always a bigger picture.
- There is always another level of detail.
- There is always another perspective.
- There is always error.
- There is always the unexpected.
Scottin väitteet luovat lohtua ja suhteellisuuden tajua. Vaikka tekisi mitä ja miten hyvin tahansa, on aina olemassa myös paljon muuta, mitä ei havaitse ja mihin ei voi vaikuttaa.
Aina on olemassa epävarmuutta ja ennakoimattomuutta.
Kuten Pekka Holm sanoi, on luovuttava pyrkimyksestä hallita epävarmuutta. Sen kanssa on vain opittava elämään. Eläminen epävarmuudessa on rohkeutta.
Työnohjaus rohkeusviljelmänä tarkoittaa kohtaamista ja läsnäoloa. Rohkeus itää maassa, jossa on tilaa erilaisuudelle ja vaihtoehtoisille näkökulmille ja se kasvaa myötätunnosta muita ja itseä kohtaan.
Pekka Holm päätti konferenssiluentonsa persialaisen, 1200-luvulla eläneen Rumin osuviin sanoihin:
”Kaukana väärin ja oikein tekemisen ulkopuolella on niitty, jossa kohtaamme”.
Artikkeli julkaistu Osviitassa 3/2021
LÄHDE: Scott, B. (2020) Cybernetics for the Social Sciences. Sociocybernetics and Complexity 1.2. Brill Research Perspectives.
