Artikkeli - - Muokattu

Suutarikin tarvitsee hyvät saappaat – Toto laadun ja hyvinvoinnin varmistajana

Näinä poikkeuksellisina aikoina keskusteluun on noussut työnohjaajan oma hyvinvointi, joka kytkeytyy sekä ammatillisuuteen että laatuun. Totossa työnohjaaja voi peilata omaa rooliaan ja tarkastella työn sensitiivisiä kysymyksiä.

Teksti

Aila Niemelä

Piirros

Susa Laine

Keskustelu työnohjauksen työnohjauksesta eli totosta on lisääntynyt. Kun oma työnohjaus on alkanut kuulua entistä kiinteämmin muidenkin ohjaus- ja neuvontatyön ammattilaisten työhön, on syystäkin ryhdytty pohtimaan toton roolia myös työnohjauksen kokonaisuudessa ja osana työnohjaajien ammatillisuutta. Totoa pidetään työnohjauksen laadun ja eettisyyden sekä työnohjaajan ammattitaidon ja hyvinvoinnin varmistajana. Pystyäkseen erottautumaan tämän päivän ohjaustyön moninaistuvilla markkinoilla, työnohjauksen kilpailutekijöinä toimivat juuri kompetenssi, laatu ja eettisyys.

Osaamista on jatkuvasti huollettava

Koko ohjausmenetelmien kenttä on alkanut etsiä kestävyyttä, koherenssia ja professionaalisuutta. Se ilmenee monissa maissa mm. panostuksina työnohjauksen koulutuksen kestoon ja sisältöön. Painotuksiin ovat vaikuttaneet todennäköisesti yleinen vastuullisuutta ja vaikuttavuutta korostava ilmapiiri, mutta myös entistä monimuotoisemmat ja kompleksisemmat organisaatiot.

Yksi muutostekijä on myös työnohjaajien koulutuksen voimakkaasti lisääntynyt tarjonta ja diversiteetti. Sekä laatu että ohjaajan tarvitsema ammatillinen tuki on tullut entistä tärkeämmäksi. Suomessa myös hankintalainsäädännöllä on ollut vaikutusta näihin pohdintoihin. Työnohjaajan oma työnohjaus on noussut parrasvaloihin uudella tavalla.

Mitä useammin työnohjaajat toimivat itsenäisesti ja yksinyrittäjinä, sitä tärkeämpää on professionaalisuus ja työn omavalvonta, laadun seuraaminen ja kehittäminen. Oman haasteensa tuovat myös entistä lyhyemmät ja kevyemmät ohjaukset, jotka saattavat asettaa osaamisenkin eri tavalla koetukselle. Suomessa työnohjaajat ovat mielellään nähneet itsenäisyyden työssään vapautena erilaisista standardeista ja määrittelyistä. Markkinat ja kilpailu haastavat tämän näkökulman.

Aikanaan saatu perusteellinen työnohjaajakoulutus ei kanna loputtomiin, vaan työnohjaajan työssä tarvitaan jatkuvasti erilaista täydennyskoulutusta, uuden tiedon ja osaamisen hankintaa ja sovellusta sekä vertaistukea. Pelkkä itsereflektointi ja psykofyysisen hyvinvoinnin turvaaminen ei riitä. Työnohjaajan osaaminen on elinikäinen ammatillisen kasvun ja oppimisen reflektiivinen kompetenssiprosessi (Niemelä 2019).

Toto on nyt in

Monet alan asiantuntijat näkevät toton ammatillisen kehittymisen jatkumona (Murdoch 2013). Jotta työnohjaaja pystyy transformatiiviseen ja kriittiseen otteeseen auttaakseen ohjattaviaan, on hyödyllistä itse olla samankaltaisessa oppimisprosessissa. Monissa maissa toto on myös kirjattuna esimerkiksi eettisiin periaatteisiin.  Toton hyötyjä on nostettu esiin alan tutkimuksissa (mm. Hawkins ym. 2019; Kärkkäinen 2013; Moral & Turner 2019). Totoa tarvitsevat kaikki työnohjaajat ja coachit, eivät ainoastaan aloittelijat. Kukaan ei selviä kokonaan ja kaiken aikaa yksin.

Olen itse tätä nykyä keskittynyt työssäni lähes pelkästään toto-ohjaukseen, ohjaamaan toisia työnohjaajina toimivia. Sen tueksi olen tutustunut tarjolla olevaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen ja pyrkinyt myös itse tuottamaan aiheesta kirjallista materiaalia. Työ realisoituu Turun kesäyliopistossa parhaillaan toteutuvassa toton täydennyskoulutuksessa, STOryn kesäkuussa järjestettävässä etiikkaa käsittelevässä kehittämispäivässä Rovaniemellä sekä yhdistyksen ammattieettisessä neuvottelukunnassa, johon minut valittiin kuluvan vuoden alusta.

Totosta lisää merkityksellisyyttä

Käytännössä työnohjaajan oma työnohjaus ei ole mikään automaatio. Se ei ole ollut sitä aina itsellenikään. Toto on edelleen satunnaista ja perustuu työnohjaajan kokemaan tarpeeseen tai mahdollisuuksiin.

Työnohjaajat hankkivat itselleen tukea monella eri tavalla: erilaisissa vertaisryhmissä (verto), vastavuoroisena parityöskentelynä sekä ostettuna palveluna toiselta työnohjaajalta. Lisäksi työnohjaajakoulutuksessa opiskelijat saavat harjoitteluunsa koulutustyönohjausta.

Monet kokevat, että vaikka vertaisryhmissä tapahtuu paljon oppimista, ne ovat monessa mielessä riittämättömiä ja tietty syvyys saattaa jäädä saavuttamatta. Säännöllinen, systemaattinen ja ohjattu toto koetaan sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän työnohjaustyötä tekee.

Totolle ominaista on pohtia työnohjaajan tapaa tehdä työtä, tutkia toimivia käytäntöjä, voimautua ja löytää uusia näkökulmia. Siihen kiinnittyvät toton kolme keskeisintä ja laatua tukevaa ulottuvuutta: kehittyä ja kasvaa ammatillisesti, käsitellä emotionaalista kuormitusta ja omia rajoja sekä avata työssä jatkuvasti esiin tulevia suhteita ja eettisiä dilemmoja.

Eettisyyden näkökulma on totossa aivan olennainen (Murdoch & Arnold 2013). Oma työnohjaus on työnohjaajalle luonteva – ja usein ainoa oikea – paikka tarkastella sensitiivisiä asiakkaisiin tai asiakasorganisaatioihin liittyviä kysymyksiä. Työnohjaaja tarvitsee omaa luottamuksellista tilaa.

Totossa on keskeistä peilata myös työnohjaajan roolia prosessin johtajana. Omassa työnohjauksessa työnohjaaja voi vahvistaa omaa ”superkatsettaan” hahmottamalla systeemejä ja suurempaa kuvaa niin omassa kasvuprosessissaan, toimintaympäristössään, asiakasorganisaatioissaan kuin työelämässäkin (Hawkins ym. 2019).

Ohjattava työnohjaaja voi totossa kertoa omaa tarinaansa ja etsiä omaa jatkuvan uudistumisen polkuaan. Ilman totoa työnohjaajan roolista voi tulla vankila, jossa omien onnistumisten, saatikka epäonnistumisten käsittely, jää puutteelliseksi. Oman työnohjaustyön tarkastelu heijastuu myös asiakkaiden tilanteisiin.

Strateginen toto-ohjaaja

Toto vaikuttaa siis lähtökohdiltaan olevan hyvin samankaltaista kuin työnohjaus yleensäkin. Niiden suhdetta voisi kuvata kuitenkin idiomilla ”similar but not identical”. Toto on eräänlaista syväreflektiota, jossa ammatillisuutta hyödynnetään produktiivisemmin ja proaktiivisemmin entistä monitulkintaisemmissa työelämän tilanteissa ja kysymyksissä. Samalla totossa kirkastetaan työnohjauksen ydintä ja luovuttamatonta. Toto ei ole vain työnohjausta, vaan eräänlaista metatyöskentelyä: keskustelua keskusteluista ja siitä, mikä työnohjaaja kokee olevansa näissä keskusteluissa.  (Birch ym. 2019; Murdoch 2013.) 

Perinteisesti on ajateltu, että totona voi toimia kuka tahansa, mieluiten erityisen osaava ja kokenut työnohjaaja. Toto-ohjaajan kompetenssia ei ainakaan toistaiseksi kukaan ole määritellyt. Aloittava työnohjaaja varmasti hyötyykin senioriteetistä ja mentoroivasta lähestymistavasta. Reverse -periaatteen mukaisesti taas pitkään työskennellyt, liiankin rutinoitunut työnohjaaja saattaisi löytää uusia näköaloja, jos totona toimisi tuore työnohjaaja!

Tutkimuksissa on havaittu, että vaikka kokemus tai asiantuntemus ovat tärkeitä, työnohjaajat kaipaavat omalta työnohjaukseltaan myös toimivaa kollegiaalista ja innostavaa suhdetta. Halutaan, että se haastaa ja antaa eväitä jatkuvaan omaan ammatilliseen kehittymiseen (mm. Moral & Turner 2019).

Toto-ohjaaja ohjaa toista työnohjaajaa rakentamaan intentionaalisesti ammatti-identiteettiä ja suoritusta sekä liikkumaan vahvemmin horisontaalisesti ja vertikaalisesti. On perusteltua ajatella, että hän tarvitsee tällöin myös erityisiä valmiuksia. Strategisesti ohjatussa totossa teoria ja käytäntö muodostavat liiton, jossa ohjaajalta voidaan edellyttää erityistä tietopohjaa sekä paradigman ajanmukaisuutta.

Metataso antaa toto-ohjaajalle mahdollisuuden liikkua työskentelyssä entistä dynaamisemmin konsultatiivisten, mentoroivien ja fasilitoivien ulottuvuuksien alueella. (Johnson 2007; Niemelä 2019.) Kollegiaalisesta kohtaamisesta muodostuu erityispiirre, jossa myös kahden asiantuntijan dialogi on tutkimisen arvoista.  

Artikkeli julkaistu Osviitassa 2/2022

LÄHTEET  Birch, J. & Welch, P. 2019. Coaching Supervision. Advancing Practice, Changing Landscapes. Oxon: Routledge.  •  Hawkins, P., Turner, E. & Passmore, J. 2019. The Manifesto for Supervision. Henley-on-Thames: Association for Coaching, and Henley Business School.  •  Johnson, W. B. 2007. Transformational supervision: When supervisors mentor. Professional Psychology: Research and Practice, 38(3), 259–267. https://doi.org/10.1037/0735-7028.38.3.259  •  Kärkkäinen, M-L. 2013. Työnohjaus psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Akateeminen väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.  •  Moral, M. Turner, E. 2019 Supervision of supervision. Teoksessa J. Birch & P. Welch. Coaching Supervision. Advancing Practice, Changing Landscapes. Oxon: Routledge, 188–199.  •  Murdoch, E. & Arnold, J.  2013. Full spectrum Supervision. “Who you are, is how you supervise”. St Albans: Panoma Press.   •  Niemelä, A. 2019. Työnohjaus monikulttuuriosaamisen edistäjänä. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.