Työnohjauksen asema lainsäädännössä vahvistuu
Lainsäädännössä työnohjauksen merkitys vahvistui viime vuonna työnohjauksen järjestämisvastuun laajettua päihde- ja riippuvuushoitoyksiköihin. Vuoden 2024 työnohjaustunnustuksen toinen saaja onkin Sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriö puolestaan tunnustaa työnohjauksen keinona vaikuttaa sekä työhyvinvointiin, hoidon laatuun että osaamisen kehittämiseen.
Teksti ja valokuva
Raisa Varsta
Artikkeli on Osviitasta 1/2024.
Muutama vuosi sitten Osviitassakin kirjoitettiin huolesta mielenterveyslainsäädännön muutoksiin liittyen. Tuolloin mielenterveysasetuksella oli vahvistettu työnantajille velvollisuus tarjota työnohjausta mielenterveyden hoitotyötä tekeville. Pelkona oli, että työnohjaus putoaisi kokonaan pois lainsäädännöstä. (Louhivuori 2018.)
Mutta lopulta kävi paljon paremmin. Mielenterveysasetuksesta työnohjaus toki putosi pois, mutta se lisättiin terveydenhoitolakiin omaksi pykäläkseen, ja lisäksi työnohjauksen piiriin sisällytettiin mielenterveyshoidon lisäksi myös päihde- ja riippuvuushoitoa tuottavat yksiköt. Työnohjauksen tarjoamisvelvoite lain piiriin kuuluvissa yksiköissä on ollut voimassa heinäkuusta 2023 alkaen.
Työnohjauksella vahvistetaan työkykyä ja laatua
STM:n Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja palvelut-osastopäällikkö Anna Cantell-Forsbomin mukaan mielenterveys- ja päihdehoitotyötä pidetään ministeriössä vaativana ja työntekijöitä erityisesti kuormittavana sosiaali- ja terveydenhuollon alueena, joka edellyttää henkilöstöltä erityisiä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.
”Näissä työtehtävissä työntekijän työkalupakkina on inhimillinen vuorovaikutus. Silloin on erityisen tärkeää, että henkilöstön työkyky ja potilaiden saaman hoidon laatu varmistetaan säännöllisellä työnohjauksella”, Cantell-Forsbom toteaa.
Hän muistuttaa myös, että työnantajan velvoite tarjota työnohjausta mielenterveys-, päihde- ja riippuvuushoitoa tuottavissa yksiköissä ei kuitenkaan rajaudu ainoastaan terveydenhoidon ammattilaisiin, vaan työnohjaus koskee yksiköiden kaikkia työntekijöitä.
Lakiin liittyvissä asiantuntijalausunnoissa oli nähtävissä toiveita työnohjauksen laajentamisesta myös terveydenhoitoa tarjoavien yksiköiden ulkopuolelle. Tämäkin huoli tunnistettiin ministeriössä.
”Valitettavasti työnohjausvelvoitteen laajennus esimerkiksi sosiaalihuollon puolelle ei kuitenkaan ollut mahdollista budjetin rajallisuuden vuoksi.”
Työnohjaus tukee henkilöstön sitoutumista
Mitä uusi lainkohta edellyttää työnohjaajilta? Cantell-Forsbom kertoo, että työnohjaajalla tulee olla hyväksytty työnohjaajakoulutus, riittävä kokemus ja perehtyneisyys työnohjaukseen sekä uuteen lainkohtaan liittyvissä ohjauksissa mielenterveys- ja päihdetyöhön.
Terveydenhuollon työnohjausta ovat Cantell-Forsbomin mukaan perinteisesti toteuttaneet terveydenhuollon ammattihenkilöt. Hän itse kuitenkin ajattelee, että hyvä työnohjaaja voi edustaa myös toisenlaista paradigmaa ja tuoda parhaimmillaan sopivasti ulkopuolista näkökulmaa. Lisäksi Cantell-Forsbom muistuttaa työnohjauksen periaatteesta, että työnohjattavat valitsevat työnohjaajan.
Työnohjaus nähdään ministeriössä keskeisenä keinona varmistaa henkilöstön työkykyä sekä mielenterveys- ja päihdehoidon laatua. Cantell-Forsbom muistuttaa, että työnohjauksella voi olla muitakin vaikutuksia.
”Sote-henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden haasteiden taustalla on monia tekijöitä. Työn vaativuus ja työntekijöiden kuormittuneisuus on yksi vaikuttavista tekijöistä. Valistuneet työnantajat huolehtivat henkilöstön ammattitaidon ylläpitämisestä ja asiakkaiden ja potilaiden saaman hoidon hyvästä laadusta järjestämällä työntekijöille riittävän perehdytyksen, täydennyskoulutuksen ja työnohjauksen.”
Tämä tunnustus työnohjaukselle ilahduttaa meitä työnohjaajia — ja samalla tietenkin myös vastuuttaa! Miten ministeriö aikoo seurata lainsäädännön vaikutuksia?
”THL kerää hyvinvointialueilta tietoja ja lisäksi meillä on ministeriön ja hyvinvointialueiden välillä säännöllinen yhteys, muun muassa kuukausittaiset tapaamiset hyvinvointialuejohtajien kanssa”, tiivistää Cantell-Forsbom.
Lähteet: Louhivuori, J. 2018. Suojaako laki työnohjausta? Osviitta 4/2018, 18-19. • Terveydenhoitolaki 78 c § sekä lain valmisteluaineisto
