Kaksilla rattailla – Sisäisen työnohjaajan rajat
Sisäisessä työnohjauksessa on paljon mahdollisuuksia hyödyntää organisaatiossa olemassa olevaa osaamista. Sen vahvuutena on myös ketteryys: työnohjausta voidaan tarjota lähellä arkea ilman raskaita järjestelyjä. Samalla työnohjauskoulutuksen käynyt ammattilainen saa mahdollisuuden hyödyntää työnohjausosaamistaan osana omaa arkityötään.
Kuva Pekka Krook
Teksti: STOryn Ammattieettinen neuvottelukunta AENK
”Millaisten tärkeiden ammatillisten kysymysten äärelle kannattaa sisäisenä työnohjaajana pysähtyä?”
Me STOryn Ammattieettisen neuvottelukunnan jäsenet tarkastelemme tässä kirjoituksessa sisäisen työnohjauksen eettisiä kysymyksiä. Tekstin kursivoidut kysymykset ovat tarjoamiamme pohdintatyökaluja, joiden avulla lukija voi peilata käsiteltyjä teemoja omaan työhönsä.
Kuinka lähellä on liian lähellä?
Sisäisellä työnohjaajalla voi olla merkittäviä vahvuuksia: hän voi hyödyntää työssään organisaation, toimintaympäristön, perustehtävän, kielen ja rakenteiden tuntemusta. Nuo samat asiat voivat kuitenkin joissain tilanteissa muuttua työnohjausta rajoittaviksi tekijöiksi. Vahvuuden ja riskin raja ei aina ole itsestään selvä. Työnohjaajan positio organisaatiossa voi synnyttää erityisiä jännitteitä, joita ei ratkaista vain yksittäisen työnohjaajan ammattitaidolla vaan kysymällä, millaiset rakenteet mahdollistavat hyvän sisäisen työnohjauksen.
Työnohjaaja voi itse ajatella pystyvänsä erottamaan roolinsa toisistaan, mutta riittääkö se? Sisäisen työnohjaajan on pystyttävä tunnistamaan, milloin hän alkaa huomaamattaan kulkea ”kaksilla rattailla”. Ohjattavan näkökulmasta sisäinen työnohjaaja on eri rooleistaan huolimatta yksi ja sama ihminen. Ohjattava voi joutua pohtimaan, voiko hän esimerkiksi puhua uratoiveistaan työnohjaajalle, joka saattaa toisessa tehtävässään olla vaikuttamassa henkilöstöasioihin. Tai voiko työnohjauksessa kritisoida organisaation toimintaa, jos työnohjaajan tehtävänä on toisessa roolissaan kehittää tai toteuttaa juuri sitä.
”Mistä tunnistan, milloin asemani asiantuntijana, kollegana tai esihenkilönä organisaatiossa alkaa rajoittaa mahdollisuuttani toimia sisäisenä työnohjaajana?”
Organisaation tunteminen auttaa – ja voi myös kaventaa katsetta
Sisäisen työnohjaajan organisaatiotuntemus on arvokasta. Kontekstia ei tarvitse selittää tarkasti ja hän voi ymmärtää nopeasti, mistä puhutaan.
Mutta organisaatiotuntemuksella on myös toinen puolensa. Työnohjaajalla voi olla tietoa, jota työnohjaustilanteessa ei ole kerrottu: ihmisten välisiä historioita, aiempia ristiriitoja, päätösten taustoja, organisaation sisäisiä kertomuksia ja omia kokemuksia ihmisistä ja tilanteista. Pienissä ja isommissakin organisaatioissa tarinat kulkevat ja myös organisaation kirjoittamattomat oletukset ja toimintatavat voivat muuttua niin tutuiksi, ettei niitä enää huomaa kyseenalaistaa.
Sisäiseltä työnohjaajalta vaaditaankin erityistä tietoisuutta omista ennakkokäsityksistä, jotta hän voi asettua kaikille työnohjaajille niin tärkeään ei-tietämisen tilaan.
”Pystynkö kuulemaan sen, mitä ohjattava kertoo nyt? Vai kuulenko samalla kaiken sen, mitä jo tiedän tai luulen tietäväni?”
Luottamuksellisuus ei yksin riitä
Sisäinen työnohjaaja voi noudattaa luottamuksellisuutta moitteettomasti. Silti ohjattava voi miettiä, mitä uskaltaa sanoa ihmiselle, jonka kohtaa huomenna työpaikalla toisessa roolissa. Puhumisen turvallisuus onkin syytä ottaa avoimesti puheeksi jo alkuneuvottelussa.
”Mitä työnohjauksen perustehtävälle tapahtuu, jos ohjattava joutuu arvioimaan, mitä täällä uskaltaa sanoa?”
Puolueettomuus ja oma osallisuus
Työnohjauksissa sisäisen työnohjaajan oleellisin kysymys ei välttämättä ole se, olenko puolueeton. Tärkeämpää voi olla kysyä: olenko itse jollain tavalla osallinen siinä, mitä olemme tutkimassa? Ammatillisuutta ei aina ole se, että voi vakuuttaa pystyvänsä sivuuttamaan kaiken osallisuutensa. Ammatillisuutta on sen tunnistaminen, onko itse tilanteeseen sopiva työnohjaaja.
”Onko minulla asiasta vahva mielipide? Olenko ollut mukana sitä koskevassa päätöksenteossa? Liittyykö asia omaan työhöni? Tunnenko osapuolet?”
Turvalliset rajat
Työnohjaajan vastuulla on tunnistaa ammatilliset rajat ja huolehtia niistä. Mutta kokenutkaan työnohjaaja ei voi yksin rakentaa niitä olosuhteita, joissa hänen pitäisi toimia oikein.
Organisaation vastuulla on rakentaa sellaiset reunaehdot, joissa olosuhteista on mahdollista huolehtia. Tarvitaan yhteisesti sovitut ja mielellään kirjalliset raamit ainakin sille, kuka voi ohjata ketä, miten kaksoisrooleihin ja jääviyteen suhtaudutaan, miten luottamuksellisuus turvataan, mitä työnohjauksesta voidaan raportoida sekä miten mahdollisiin poikkeamiin puututaan. Sisäisen työnohjaajan tueksi tarvitaan myös mahdollisuus omaan, organisaation ulkopuoliseen työnohjaukseen. Sen järjestäminen on osa organisaation vastuuta.
Sisäisen työnohjauksen eettisyys ei ehkä ratkea sillä, että löydämme täydellisen ohjeistuksen kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Olennaisempaa voi olla, että sekä työnohjaajalla että organisaatiolla on valmius tunnistaa, milloin lähestytään niitä rajoja, joilla sisäinen asema alkaa vaikuttaa työnohjauksen edellytyksiin – ja että tästä voidaan puhua avoimesti.
Tärkein kysymys lieneekin: ”Mistä minä työnohjaajana tunnistan nämä rajat?”
