Myötätunnosta, rakkaudellisuudesta ja dialogisuudesta
Rakkaus käsitteenä esiintyy varsin harvoin ohjausta käsittelevässä ammatillisessa kirjallisuudessa. Mutta ymmärtääksemme paremmin, mitä teemme ja mikä on tekojemme intentio ja tavoite, on meidän yllettävä käsitteen äärelle.
Teksti
Aapo Pääkkö
Juha Kilpiä
Kuva Sippakorn Pixabay
Rakkaudellisuus työnohjauksissa on vastuullisuutta ja hyväntahtoista olemista, kurottautumista toista kohden ja armollisuutta toisen epätäydellisyyttä kohtaan. Se luo kohtaamisiin lämpöä ja turvaa, mahdollisuutta olla olemassa omanlaisena, aina keskeneräisenä ja paljon mahdollisuuksia omaavana. Se liittyy hoivaan ja huolenpitoon. Mihail Bahtin totesi taannoin, ”ettei ole olemassa dialogia ilman rakkautta”.
Työnohjauksissa emme käsittele vain pelkkiä vastaan tulevia asioita vaan olemme niiden kautta elävässä ja tuntuvassa suhteessa ihmisten minäkuvaan, ihmiskäsitykseen ja maailmankatsomukseen. Niiden tutkimisessa voimme tarvita myötätuntoista ja rakkaudellista dialogia. Työnohjaajina meidän olisi kyettävä konteksti huomioiden mahdollistamaan kohtaamisissa lämpöä, turvaa ja hoivaa. Rakkaudellisuus muodostaa kehyksen, joka auttaa meitä kaikkia työnohjaukseen osallistuvia huomioimaan toiset myötätuntoisesti ja välittäen.
Nuorten Palvelun toiminnanjohtaja Tatu Tossavaisen muotoilemien ajatusten pohjalta syntyi seuraavaa: Uskomme, että viisaimmat ratkaisut löydetään yhdessä onnistumiseen pyrkivän ja moniäänisen vuorovaikutuksen kautta. Dialogisuus on meille empatiaa, yhteyden vaalimista sekä ajattelun syventämistä ja rikastamista yhdessä. Se on jokaisen ihmisen yksilöllisten lähtökohtien, kokemushistorian ja potentiaalin kunnioittamista. Erilaisten näkemysten parempaan ajatteluun pyrkivää tanssia. Kohti toisin olemista ja jonkun ajattelullisesti uuden syntymistä ja yhteistyöhön pyrkivää olemista.
Myötätunnossa kehittyminen
Myötätunnon juuret ovat toisten tunteiden havaitsemisessa, tunnistamisessa ja empatiassa. Ne kytkeytyvät tällöin kehon hermostoon, aistien aivoille välittäviin viesteihin, sosiaalisten suhteiden taitoihin ja kykyihin, elämän arvoihin, ihmiskäsitykseen sekä lopulta myös maailmankatsomukseen. Ympärillämme on aina hyvin eri tavalla myötätuntoisia ja siihen kykeneviä ihmisiä ja lisäksi konteksti aina vaikuttaa tähän.
Myötätuntoisuus on synnynnäistä ja samalla niin kuin apulaisprofessori Alison Jane Martingan sanoo, kyky, jota voi opetella ja taito, joka vahvistuu harjoittamalla.
Filosofi Elisa Aaltola jaottelee empatian neljään osaan. Ensinnä projektiiviseksi tai simuloivaksi. Projektiivisessa pyrimme tavoittamaan sen, miltä meistä tuntuisi olla toisen asemassa, ja simuloivassa sen, miltä toisesta todella tuntuu. Toiseksi hän erottelee kognitiivisen ja affektiivisen empatian. Kognitiivisessa yritämme ymmärtää toisen mielen maisemaa järjellä ja affektiivisessa empatiassa tunnistamme toisen ihmisen tunteiden resonoinnin kehossamme. Kehittyäksemme myötätunnossa voimme siis tavoitella mielikuvituksellemme rikkautta, mentalisaatiokykyä, järjen tuomaa tukea myötätunnon tarpeista sekä kehomme läsnäoloa ja sen tuntemusten vahvempaa havaitsemista.
Myötätunnon kehittäminen on hyvä aloittaa itsemyötätunnon kehittämisestä. Voi olla vaikea olla ammatillisesti myötätuntoinen toisia kohtaan, mikäli emme sitä osaa olla itseä kohtaan. Tämän opettelun tueksi löytyy harjoituksia kirjoittamisesta, kehoharjoituksista aina mielikuvatekniikoihin. Itsensä hyväksyminen ehdoitta on eri asia kuin kaikkien omien tekojen tai tekemättä jättämisten hyväksyminen.
Myötätunnossa kehittymistä voi harjoitella viettämällä aikaa ja käymällä keskusteluja eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Maailman avartuminen vahvistaa empatiakykyämme.
Tähän perustuu taiteen myötätuntoa kehittävä voima. Se lisää ymmärrystämme maailmasta, ruokkii mielikuvitustamme, tukee uteliaisuuttamme, auttaa meitä astumaan erilaisiin maailmoihin ja toisten saappaisiin. Taiteen äärellä emme ruoki vain tietoa. Siellä annamme meille mahdollisuuden kehittyä ihmisinä aisti havaintojen, kehollisten tuntemusten ja tunteiden kautta. Taiteen äärelle hakeutuminen virittää myötätuntoa meissä.
Empatia vahvistaa hyvinvointia
Empatiakyvyn vahvistaminen vaatii työtä, eikä se ole aina helppoa tai mukavaa, mutta toisaalta sen seuraukset voivat rikastuttaa elämäämme valtavasti.
Neurotieteellisen tutkimuksen mukaan empatia aktivoi aivojen palkitsemisalueita ja vähentää stressiä sekä auttaa unohtamaan mahdolliset omat murheet ainakin hetkellisesti.
Aidolla avuksi olemisella ja myötätuntoisella toiminnalla on työnohjaajaa kohottava ja hänen hyvinvointiaan vahvistava vaikutus.
Kirjoittajat: Aapo Pääkkö on porvoolainen työnohjaajakouluttaja ja perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti. Juha Kilpiä on helsinkiläinen työnohjaaja ja voimavarakeskeisen ryhmänohjaamisen kouluttaja.
Tekijät ovat kirjoittamassa Osviittaan kaksiosaista tekstisarjaa Myötätuntoisesta tilasta. Ensimmäinen osa on luettavissa verkkoartikkelina ja toinen osa julkaistaan joulukuussa lehdessä 4/2025.
