Onko inhimillinen herkkyys työelämän näkymätön voimavara?

Moninaisuudesta puhutaan usein näkyvien tai havaittavissa olevien eroavaisuuksien kautta. Entä piirteet, joita ei välttämättä heti huomaa? Ne ovat silti olemassa ja vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee itsensä, työnsä ja yhteisönsä.

Yksilöllinen herkkyys on tästä hyvä esimerkki. Miten omassa työyhteisössäsi tai työnohjaajana toimiessasi tiedostat ja huomioit herkkyyden ihmisen olemuksessa?

Uutta tutkimusta herkkyyden kokemuksista

Airaksisen (2025) tuoreessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan herkkyyttä sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena ilmiönä, jota yksilöiden kokemukset ilmentävät. Yksilölliset herkkyyserot ymmärretään osana moninaisuutta. Tutkimuksessa ei sitouduta tietynlaiseen herkkyyden määritelmään tai tarkastella herkkyyttä marginaalisena tai erityisyytenä. Ilmiönä herkkyys voidaan hahmottaa yleisenä asiana, joka koskettaa meitä kaikkia. Inhimillinen herkkyys on ihmisenä olemista kokonaisuudessaan: empatiakykyä, myötätuntoa, vastavuoroisuutta ja haavoittuvuutta.

Kokemuksellisesti herkkyys kietoutuu aistien, tunteiden, ajattelun ja kehollisuuden ympärille. Se voi ilmetä esimerkiksi luovuutena, empatiakykynä, havainnointitaitona tai kykynä hahmottaa kokonaisuuksia ja nyansseja.

Moni väitöstutkimukseen osallistunut kertoi piilottaneensa oman herkkyytensä. Työelämässä herkkyys koettiin usein häpeälliseksi tai kuormittavaksi, jopa ”viaksi”, joka piti peittää. Herkkyys altisti kuormittumiselle etenkin silloin, jos omia rajojaan joutui jatkuvasti venyttämään. Tutkimukseen osallistuneet kuvailivat, kuinka aistiärsykkeet, tunneilmapiiri ja jatkuva mukautuminen uuvuttivat.

Herkkyys työelämässä

Tutkimusaineistossa herkkyys asemoitui usein poikkeavuutena tai ulkopuolisuutena suhteessa työelämän ihanteisiin. Haastateltavat puhuivat itsestään suhteessa ”toisiin”, jotka edustivat valtavirtaa: kovuutta, ekstroversiota, tehokkuutta ja sukupuolistereotypioita. Omat kokemukset näyttäytyivät poikkeavuutena suhteessa stereotyyppisiin käsityksiin: esimerkiksi johtajan tuli olla ”vahva johtaja”, joka ei saanut paljastaa herkkyyttään tai heikkouttaan. Huomionarvoista oli, että tutkimukseen osallistuneet ajattelivat olevansa yksin kokemustensa kanssa, vaikka sama tarina toistui usean osallistujan kohdalla.

Herkkyys näyttäytyi vahvuutena silloin, kun yksilö oli saanut myönteisistä kokemuksista ja palautteesta tukea omalle tavalleen toimia ja olla osa yhteisöä. Itsetuntemus ja tietoisuus herkkyyteen liittyvistä piirteistä auttoivat sanoittamaan omia kokemuksia. Herkkyyteen voi kytkeytyä monenlaisia vahvuuksia, kuten kyky asettua toisen asemaan, mielikuvitus, luovuus, joustavan ja syvällisen ajattelun taito ja kohtaamisen taidot.

Työelämän normit eivät aina tunnista herkkyyteen liittyviä yksilöllisiä piirteitä ja niihin liittyviä kuormitustekijöitä. Yksilö ottaa helposti itse vastuun kuormittumisestaan. Kuormituksen syy ei kuitenkaan sinällään ole yksilöllinen herkkyys, vaan ympäristön olosuhteet, jotka eivät tue yksilöllisiä tarpeita. Siksi ymmärrystä moninaisuudesta ja yksilöllisistä tarpeista työelämässä tulisi laajentaa yksilöllisiä herkkyyseroja koskevaksi.

Työnohjaus herkkyyden potentiaalia vapauttamassa

Työnohjauksessa, varsinkaan ryhmätyönohjauksessa, ei herkkyys helposti nouse esiin. Yksilö mielellään piilottaa herkkyytensä olemalla hiljaa tai paneutumalla myötätuntoisesti toisten keskusteluihin ja aistimalla ohjauksen ilmapiiriä. Työnohjaajana voit olla avainasemassa siinä, miten herkkyyden potentiaali vapautuu.

Herkkyys on inhimillinen voimavara, joka voi tukea työssä jaksamista, vuorovaikutusta ja luovaa ongelmanratkaisua. Sillä, että ohjattava saa myönteistä palautetta ja tilaa sanoittaa omaa herkkyyttään, on vahva merkitys hänen itsetuntemukseensa ja ammatilliseen toimijuuteensa. Vaikutus on nähtävissä yksilö- ja yhteisötasolla.

Herkkyyden kohtaaminen on sensitiivistä, inhimillistä kohtaamista. Se edellyttää turvallisen tilan, jossa voi olla oma itsensä ilman pelkoa väärinymmärryksestä. Työnohjauksen tulee olla juuri tällainen tila. Työnohjaajan ymmärryksellä herkkyyden olemassaolosta on keskeinen merkitys.

Lähde: Airaksinen, A. 2025. Inhimillinen herkkyys: kadotettu voimavara tehokkuuden aikakaudella? Moninaisen toimijuuden merkitys matkalla kohti kestävämpää hyvinvointia. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5595-1

Kirjoittajilta ilmestyy myös laajempi artikkeli aiheesta Osviitassa 4/2025.