Lastensuojelun perhehoitajien työnohjauksessa yhdistyy vertaistuki ja asiantuntijuus
Perhehoitajana eli sijaisvanhempana toimiminen lastensuojelussa asettaa vanhemman erityisasemaan: hän liikkuu koko ajan ammatillisen ja henkilökohtaisen vanhemmuuden välillä. Haastavassa tehtävässä toimimisen tueksi on lakisääteisesti mahdollista saada työnohjausta, mutta kaikki perhehoitajat eivät ole tästä tietoisia.
Teksti ja kuva
Terhi Kotilainen
Artikkeli on Osviitasta 1/2024.
Vuonna 2022 huostassa olleista lapsista ja nuorista 55 prosenttia asui perhehoidossa sijaisperheissä. Suomessa toimii yli 5000 sijaisperhettä. Perhehoitajista puhutaan arkikielessä usein sijaisvanhempina. Heillä on harvinainen lakisääteinen oikeus työnohjaukseen. Oikeus työnohjaukseen on määritelty Perhehoitolain 15§:ssä.
Työnohjaajalta sijaisvanhempien työnohjaus vaatii muun muassa lastensuojeluun liittyvän lainsäädännön ja toimintakulttuurin tuntemusta. Hyötyä on myös perheterapeuttisesta ymmärryksestä, esimerkiksi perhedynamiikan, perheen eri kehitysvaiheiden, perheroolien sekä monisukupolvisuuden kysymyksistä. Kiintymyssuhdeteorian, kehityspsykologian ja traumateorian ymmärrys tuo vahvaa asiantuntijuutta työnohjaajana toimivalle.
Perhehoitajien työnohjauksen erityispiirteitä
Hyvinvointialueet vastaavat nyt perhehoitajien työnohjauksen järjestämisestä. Perhehoitolaissa ei ole määritelty tarkemmin, minkä verran ja millaisissa tilanteissa työnohjausta tulisi saada. Yhä edelleen perhehoitajien työnohjauksen saaminen voi olla sattumanvaraista eli sitä pitää osata kysyä.
Jatkuvalla työnohjauksella tuetaan sijaisvanhempien jaksamista haastavassa arjessa, vähennetään kuormitusta ja tätä kautta tuetaan sijoitettua lasta hänen lähisuhteissaan. Tämä voi ehkäistä kriisien syntymistä ja turvata vakaampaa arkea ja pitkäkestoisia ihmissuhteita sijoitetulle.
Sijaisvanhemman tehtävässä ei ole työn suojaavia rakenteita kuten esihenkilöä, työkavereita, työaikaa tai lounastunteja. Hän toimii tiiviissä hoivasuhteessa oman persoonansa varassa ilman taukoja. Toiset toimivat tässä tehtävässä yksin, ilman kumppania. Sijaisvanhempana toimiessa henkilökohtainen on läsnä: omat perhesuhteet, perheen sisäiset asiat ja perhedynamiikka. Lisäksi suhteissa verkostoihin tai lapsen syntymäsukulaisiin voi olla haasteita tai tapahtua traumaattisia asioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että työnohjaajalla on riittävä asiantuntemus toimialaan liittyen ja että hän osaa toimia arvostavasti mutta sopivasti kyseenalaisten sekä erilaisia näkökulmia ja tietoakin tuoden.
Kriisityönohjaustakin tarvitaan. Siinä keskitytään purkamaan tunteita ja jäsentämään kriisitilannetta eri keinoin niin, että sijaisvanhemmuus jatkuisi. Joskus voidaan tarvita lapsen tai nuoren psykiatrista osastohoitoa tai väliaikaista laitossijoitusta, mutta riittävän tuen avulla paluu tuttuun perheeseen on ollut mahdollista haastavienkin tilanteiden jälkeen. Sijaisvanhemmalle on vapauttavaa päästä pohtimaan työnohjauksessa muuten salassa pidettäviä asioita vertaisten ja ammattilaisen kanssa ilman että hänen vanhemmuuttaan arvioidaan tai arvostellaan.
Sijaisvanhempien työnohjaus on mahdollista toteuttaa myös etäyhteydellä, jolloin ohjaukseen osallistujat voivat olla eri puolilta Suomea. Ohjaajana pohdin etukäteen sitä, miten ryhmäläisten erilaiset toimintaympäristöt ja kotien häiriötekijät vaikuttavat ja miten luottamus, avoimuus ja hyvä ryhmädynamiikka saadaan luotua etänä. Ryhmäläisten kokemukset ovat olleet kuitenkin hyviä: on helpottavaa osallistua kotoa käsin. Vaikka ryhmässä on eri vaiheissa olevia sijoituksia ja eri ikäisiä lapsia, yhteisiä nimittäjiä keskusteluun on löytynyt riittävästi.
Ryhmässä kokemusten jakamista huumorilla höystettynä
Ryhmätyönohjauksessa työnohjaajan on toimittava riittävän avoimesti, läpinäkyvästi ja rauhallisesti synnyttäen luottamuksen tunnetta. Ohjattavat ovat pitäneet tärkeänä, että työnohjaaja luo hyvän ja turvallisen keskusteluilmapiirin, jossa on mahdollista jakaa monenlaisia sijaisvanhemmuuteen kuuluvia asioita ja saada niihin tukea.
Erilaisten näkökulmien esiin tuominen on tärkeää: ohjattava saattaa huomata, ettei oma tilanne olekaan niin vaikea kuin miltä se on yksin pohtiessa tuntunut. Toisaalta työnohjaaja tai vertaiset voivat vakavoittaa tilannetta ja nostaa arvostavasti esiin erilaisia ohjattavan jo käyttämiä keinoja ja voimavaroja, joista on ollut hyötyä haastavassa arjessa. Tämä vahvistaa toimijuutta.
Ryhmäläiset jakavat avoimesti kokemuksia ja osaamistaan sekä kannustavat toisiaan. Joskus ehdotetaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tai koulutus- ja virkistysvinkkejä. Näin keskustelu pysyy voimavaraistavana eikä tee raskaista asioista entistäkin kuormittavampia. Myös huumori auttaa ja helpottaa hankaluuksissa.
Työnohjaajan tarjoama teoreettinen tieto tai lukuvinkit auttavat haastavien asioiden jäsentämisessä. Tämän myötä ymmärrys esimerkiksi lapsen tai nuoren haastavaa käytöstä kohtaan on kasvanut, ja siihen on osannut suhtautua aiempaa rakentavammin. Lastensuojeluun liittyvän lainsäädännön ja käytäntöjen tuntemisesta on ollut hyötyä.
Ohjausprosessin pitkäkestoisuudesta hyötyä
Pidempään kokoontuneissa ryhmissä jäsenet tulevat tutuiksi ja ovat tärkeitä toisilleen. Ajoittain joku yksittäinen jäsen vaihtuu, mutta uudet otetaan lämpimästi vastaan ja tasavertaiseen asemaan toisten kanssa.
Tällä hetkellä osa ryhmistä saa maksusitoumuksia aiempaa vähempiin tapaamiskertoihin ja tämä vaikuttaa työnohjausprosessiin. Aikaa ei ole koskaan ollut liikaa – päinvastoin, ryhmäläiset harmittelevat usein ajan loppumista vähän kesken.
Joskus maksajataho voi ajatella tai olla ohjeistettu niin, ettei sama ryhmäprosessi saisi kestää kahta vuotta pidempään. Itse ajattelen, että sijaisvanhemmuuden erityiskysymyksissä prosessin pitkäkestoisuudesta on hyötyä, etenkin jos ryhmädynamiikka toimii hyvin. Tämä edustaa psyykkistä jatkuvuutta ja sitä tulisi vaalia niin työnohjauksessa kuin perhehoidossakin. Voisiko tämän nähdä paralleeli-ilmiönä: psyykkisen tuen jatkuvuuden turvaaminen sijaisvanhemmille voi tukea sijoitetun pitkäkestoista hoitoa ja ennaltaehkäistä uudelleen sijoittamisen riskiä? Toki ohjaajaa on hyvä joskus vaihtaakin ja raikastaa prosessia.
Työnohjauksesta lisää ymmärrystä
Ryhmissä on käsitelty ajankohtaisia kuulumisia, sijaisvanhemman roolia ja identiteettiä, työn rajaamisen mahdollisuuksia ja vastuun jakautumista sekä sijaisvanhemman sairastumiseen liittyviä teemoja. Työnohjauksissa on pohdittu eri kulttuureihin liittyviä asioita ja toimimista yhteistyöverkostoissa ja sijoitetulle tärkeiden ihmisten kanssa. Ohjaus on tarjonnut myös psykoedukaatiota kompleksisesta traumatisoitumisesta, kiintymyssuhteista sekä erilaisista lasten ja nuorten mielenterveyden kysymyksistä.
Yhteinen puhe on lisännyt sijaisvanhempien ymmärrystä oman tehtävänsä tärkeydestä ja sitouttanut heitä tätä kautta haastavaan rooliinsa. Vertaistuen merkitys korostuu ryhmätyönohjauksessa ja on parhaimmillaan voimavaraistavaa ja kannattelevaa. Vahva merkitys on myös työnohjaajan ammatillisella osaamisella ja toimivilla rakenteilla. Näiden molempien puolten yhdistyessä osallistujat ovat kokeneet työnohjauksen hyödyllisenä ja olennaisesti sijaisvanhemmuutta tukevana asiana.
