Vauhdikas vuosi yhdistyksessä

Työnohjaajayhteisön vuoden aloittaa tammikuinen Työnohjauksen päivä. Teemapäivän idea on lisätä työnohjauksen näkyvyyttä ja tuoda esille ohjausmuodon tarjoamia mahdollisuuksia yhteiskunnalle ja alasta kiinnostuneille yksilöille ja yhteisöille. Työnohjauksen päivänä annamme valon loistaa yhdistyksestämme ulospäin. Ensi vuoden Työnohjauksen päivä on järjestyksessään viides ja aloittaa samalla yhdistyksen 40-vuotisjuhlinnat.

Olen ollut mukana järjestämässä sekä paikallisia Työnohjauksen päivän livekokoontumisia että valtakunnallista verkkotapahtumaa. Mitä olen saanut niistä? Ainakin kokemuksen kuulumisesta yhteisöön sekä tunteen siitä, että työnohjaus kiinnostaa ihmisiä. Uuden tapahtumaperinteen rakentaminen on myös työllistävää, ja se sisältää kymmeniä isompia ja pienempiä puuhia. Olen oppinut, mikä merkitys yhdistysaktiivisten ihmisten joukolla on, yksin kukaan ei jaksa käynnistää perinteitä.

Yhdistyksen vuodenkierrossa seuraavaksi tulee eteen vuosikokous, jossa valitaan yhdistystoiminnan kehittämiseen aktiivisesti sitoutuvia työrukkasia. Onneksi sellaisia edelleen löytyy – ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti antaa aikaansa ja ideoitaan yhteiseen käyttöön. Olen mukana STOryn hallituksessa nyt toista vuotta. Työrukkaseen laittaa ensin pikkusormen, mutta kyllä siihen vähitellen menee koko käsi. Yhdistyksessä tapahtuu rikkaasti ja paljon koko ajan, ja osallisuus on hyvin antoisaa.

Oman mieleni kalenterissa pitkä työvuosi päättyy kesän tuloon. Yhdistyksen alkukesän tapahtumat, vuorovuosittain Työnohjauskonferenssi ja Kehittämispäivä, maistuvat mielessäni kesälle ja mansikoille. Kokemuksiini näistä tapahtumista sisältyy ajatus yhdessäolosta nauttimisesta ja reflektoivista keskusteluista kauniissa miljöössä. Asia, eli työnohjaajuuden ympärillä olevan ajankohtaisen kohtaaminen ja kehittäminen, ei kepeästä kesäisyydestä huolimatta silti ole näistä tapahtumista etäällä. Päinvastoin, usein iso työ voi tulla tehdyksi kevyellä otteella.

Syyskautta ajatellessa mieleeni piirtyy STOryn jäsentoiminta. Olen toiminut STOryn aluekoordinaattorina useita vuosia ja itselleni jäsenillat, sekä livenä että verkossa, ovat olleet liittymistä vertaisten seuraan.  Aiheet ovat olleet monenlaisia, ja niistä syntyneet pohdinnat ovat kosketelleet paitsi työelämää myös ihmisenä olemista syvällisellä ja hauskalla tavalla. Jäsentoiminnasta voin sanoa saaneeni työystäviä. Itselleni yhteisölliset jäsenillat ovat muodostaneet yhdistyskokemuksen perustan.

Neljästi vuodessa yhdistys tulee kotiini, postilaatikon kautta. Olen lukenut yhdistyksen Osviitta-lehteä jo lähes viisitoista vuotta. Muistan työnohjaajuuteni alkuaikoina lehteen liittyneen kunnioituksen tunteen, artikkelit tuntuivat olevan täynnä viisaita pohdintoja kokeneilta kollegoilta. Muistan myös laiskuuden tunteen pilkistäneen esille pitäessäni kädessäni uunituoretta ammattijulkaisua: jospa vain selaan tämän nyt ja paneudun juttuihin myöhemmin. Tuliko sitä parempaa ajankohtaa aina, en tiedä. Ehkä voisin ottaa Osviittojen pinon eteeni nyt ja katsoa, mitä kaikkea näitä ajattomia artikkeleita lukemalla voisin edelleen oppia.

Aika on vienyt minua eteenpäin, ja olen nykyisin osa Osviitan mahtavaa toimituskuntaa ja lehden päätoimittaja. Koen tehtävästä isoa kiitollisuutta. Nyt luen jokaisen lehden jokaisen sanan. Arvostan suuresti sitä, että lehden kautta tulee merkityksi muistiin työnohjausta ja sen monia erilaisia rajapintoja koskevaa tietoa sekä alan keskusteluja.

Bernard Shaw on sanonut: ”Maailmaa ei voi muuttaa, senhän tietää jokainen järkevä ihminen. Mutta sitten on niitä, jotka eivät tiedä, ja he muuttavat maailman”.

Olen varma, että yhdistysaktiiviset ihmiset kuuluvat jälkimmäisiin.

Kirjoittaja on työnohjausyrittäjä, työnohjauksen ammattilehti Osviitan päätoimittaja ja mukana STOryn hallituksessa.