Yksi työystäväni löytyi ensimmäisestä vakituisesta työpaikastani, jossa tutustuin toiseen samanhenkiseen ohjaajakollegaan. Suunnittelimme, kehitimme ja ohjasimme yhdessä erilaisia toimintoja. Yhteiset työpäivät johtivat vähitellen yhteiseen vapaa-ajan viettoon, jolloin ei puhuttu työstä vaan elämästä, unelmista ja epävarmuuksista. Sain elämääni ihmisen, jonka kanssa jakaa nuoruuden huumaa ja kasvukipuja.
Toinen muisto liittyy satunnaiseen kahvitaukoon, jonka aikana työkaveri kysyi minulta aivan tavallisen kysymyksen: ”Missä olet ollut, kun sinua ei ole näkynyt? Mitä sinulle kuuluu?”. Olin ollut työyhteisön jäsenenä jo jonkin aikaa, mutta tämä hetki oli minulle merkityksellinen. Kollega oli huomannut poissaoloni ja hän pysähtyi kysymään, mitä minulle kuuluu. Tämän kohtaamisen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa kuuluvani kyseiseen työyhteisöön. En ollut tärkeä ainoastaan työtehtävieni hoitamisen ja työsuoritusten kautta. Olin tärkeä myös ihmisenä.
Kolmas muisto liittyy työelämän vaikeaan vaiheeseen, jossa minua tuki kollega. Hän kuunteli ja osoitti myötätuntoa. Hän oli luotettava rinnalla kulkija, jolta sain turvallista läsnäoloa ja tunteen siitä, ettei minun tarvitse pärjätä yksin.
Työystävyyteen liittyy paljon sellaista, mitä on vaikea mitata, mutta jonka merkityksen tunnistaa heti, kun sen kokee. Se voi olla tunne siitä, että kuuluu joukkoon. Kokemus siitä, että joku huomaa poissaolosi tai vaikealla hetkellä vierellä kulkee luotettava ihminen. Työystävyyden ytimessä on kokemus siitä, että tulee nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään.
P.S. Valtakunnallista työystävänpäivää vietettiin 14.8.2026. Työeläkeyhtiö Elon käynnistämän työystävänpäivän ajatuksena on nostaa esiin yhteisöllisyyden, kiittämisen, yhteistyön ja yhdessä onnistumisen merkitystä työelämässä. Työystävä nähdään arjen voimavarana, joka tekee työstä sujuvampaa, mielekkäämpää ja vaikuttavampaa.
Kirjoittaja on työnohjaaja ja Osviitta-lehden toimituskunnan jäsen
Lue myös Osviitta-lehdessä aiemmin ilmestynyt juttu:
