Turvallisuuden uudet ulottuvuudet

Osviitasta 3/2026

On vuosi 2035. Työnohjausryhmässä on ihmistyöntekijöitä ja organisaatiossa toimivia tekoälykollegoita: tekoälyn ohjaamia hahmoja, jotka osallistuvat työn jakamiseen, ehdottavat ratkaisuja, muistuttavat tekemättömistä asioista, pisteyttävät riskejä ja vaikuttavat päätöksiin.

Ennen ohjaustapaamista tekoäly on koonnut työn kuormituspiikkejä, asiakaspalautteita ja tilanteita, joissa tekoälyn ehdotukset on hyväksytty tai ohitettu. Työnohjauksessa saatetaan silloin kysyä, mitä data tuottaa, mitä se rajaa pois ja miten ihminen sovittaa oman ajattelunsa järjestelmän logiikkaan.

Tekoäly työnohjauksen osapuolena

Tekoäly tuo työnohjaukseen uuden osapuolen. Jos tekoälykollega priorisoi, muistuttaa ja antaa palautetta, se vaikuttaa työyhteisön vuorovaikutukseen.

Työnohjaajan on silloin autettava ryhmää pohtimaan, miten ei-inhimillinen toimija vaikuttaa ihmisten väliseen luottamukseen ja kenellä organisaatiossa on lupa kyseenalaistaa järjestelmän johtopäätökset. Entä miten kohdata epävarmuutta ja turvattomuutta, joita muutos osalle ihmisistä väistämättä tuottaa?

Tulevaisuuden työnohjauksessa ei siis kysytä vain, miten työntekijät kokevat tilanteen, vaan myös kuka tai mikä on rakentanut tilanteen sellaiseksi, että se koetaan kuten koetaan. Tulevaisuudessa työnohjaaja ei auta tutkimaan vain ihmisten välistä työtä, vaan myös ihmisen kokemuksia niistä ei-inhimillisistä toimijoista, jotka ehdottavat, priorisoivat, arvioivat ja ohjaavat työtä.

Turvallisuustietoisuus ja epävarmuuden lukutaito

Tämän päivän työnohjauksessa psykologinen turvallisuus liittyy usein vuorovaikutukseen: uskallanko puhua, tulla nähdyksi, voinko olla eri mieltä ja ilmaista epävarmuutta. Vuonna 2035 turvallisuus voi liittyä myös siihen, uskallanko kyseenalaistaa järjestelmän ehdotuksen, tiedänkö millä perusteella minua tai asiakasta arvioidaan, voinko vaikuttaa työtä ohjaavaan teknologiaan ja ymmärränkö, missä ihminen päättää ja missä järjestelmä ohjaa.

Turvallisuustietoisuus ei siis tulevaisuudessa tarkoita vain turvallisen keskustelutilan rakentamista, vaan kykyä havaita, miten turvallisuus syntyy tai murenee ihmisten, työn rakenteiden ja teknologisten järjestelmien välissä.

Epävarmuuden lukutaitokin saa tulevaisuudessa uusia merkityksiä. Työnohjaus auttaa jo nyt ihmisiä elämään keskeneräisyyden, ristiriitojen ja eettisten kysymysten kanssa. Tulevaisuudessa työnohjaajan on kuitenkin autettava tunnistamaan sitä, millaisesta epävarmuudesta kulloinkin on kyse. Työntekijä voi miettiä, mitä minulta odotetaan, ja työyhteisö kysyä, kuka täällä päättää. Organisaatio voi pohtia, mihin suuntaan työ muuttuu.

Teknologia saattaa tuoda tilanteeseen epävarmuuden, jossa kukaan ei täysin tiedä, miten järjestelmä tekee tulkintansa. Eettinen epävarmuus voi tiivistyä kysymykseen siitä, kuka kantaa vastuun, jos päätös syntyy ihmisen ja koneen välissä.

Siksi epävarmuuden lukutaito ei ole vain kykyä sietää epävarmuutta. Se on kykyä lukea epävarmuuden lajeja ja tasoja. Työnohjaus voi auttaa palauttamaan epävarmuuden yhteisesti tutkittavaksi.

Hiljaisia signaaleja ja turvallisuuden tunteita

Työyhteisön hiljaiset signaalit eivät välttämättä näy vain väsymyksenä, ristiriitoina tai hiljaisuutena. Ne voivat näkyä siinä, ettei kukaan enää kysy, miksi järjestelmä suosittelee jotakin ratkaisua. Kokoukset saattavat sujua nopeasti, koska tekoäly on jo valmistellut vastaukset. Eriävät näkemykset saattavat kadota, koska järjestelmän tuottama tulkinta näyttää neutraalilta ja järkevältä.

Liiallinen sujuvuus voikin olla yhtä tärkeä signaali kuin avoin konflikti.

Työnohjaajan tehtävä ei ole asettua teknologiaa vastaan eikä ihannoida sitä, vaan hänen on autettava työyhteisöä tutkimaan, mitä teknologia tekee työlle, puheelle, luottamukselle ja vastuulle. Kenen ääni vahvistuu, kun tekoäly puhuu? Kenen kokemus katoaa neutraalilta vaikuttavan datan syövereihin? Ja milloin järjestelmä alkaa määritellä, mikä on normaalia, järkevää tai toivottavaa?

Tällaiset kysymykset eivät vie työnohjausta pois perustehtävästään. Ne palauttavat sen työn todellisuuden äärelle.

Myös kehollisen turvallisuuden merkitys säilyy. Ihminen voi tunnistaa turvattomuuden kehollaan ennen kuin osaa selittää sitä. Työnohjaaja voi auttaa kysymään, mitä ryhmässä ja sen jäsenissä tapahtuu, kun teknologia on mukana määrittelemässä työn suuntaa. Missä kohtaa ihminen kokee voivansa vaikuttaa? Missä kohtaa hän alkaa vain mukautua?

Entä jos -pohdinnan merkitys

Tulevaisuuden työnohjaus tarvitsee edelleen kuuntelemista, dialogia, eettistä harkintaa, luottamuksen rakentamista ja kykyä olla keskeneräisten asioiden äärellä. Nämä taidot viedään kuitenkin ympäristöön, jossa työhön vaikuttavat ihmisten lisäksi data, tekoäly, algoritmit ja rakenteet.

Ehkä työnohjauksen tulevaisuustaito onkin uusi katse. Se kysyy, miten turvallisuus ja epävarmuus rakentuvat ihmisten, rakenteiden ja teknologisten järjestelmien välissä. Vuonna 2035 työnohjaus voi olla edelleen se paikka, jossa ihmiset pysähtyvät pohtimaan, mitä työstä on tulossa ja kenen ehdoilla se tapahtuu.

Tulevaisuusajattelussa liikutaan yhtä aikaa todennäköisten, mahdollisten ja toivottavien tulevaisuuksien välillä. Juuri siksi jokaisen työnohjaajan kannattaa kysyä jo nyt, millaista turvallisuutta, toimijuutta ja vastuuta haluamme rakentaa maailmassa, jossa työn todellisuus muuttuu. Apuna pohdinnoissa voimme käyttää entä jos -kysymyksiä, jotka harjoittavat tärkeitä tulevaisuustaitoja: turvallisuustietoisuutta ja epävarmuuden lukutaitoa. 

Kirjoittaja on työnohjaaja, organisaatiokonsultti FINOD ja hyvinvoinnin koulutusasiantuntija.

Lähteet & luettavaa:

Dufva, M., Kiiski-Kataja, E., & Lähdemäki-Pekkinen, J. 2026. Megatrendit 2026. Leikola, A., Mäkelä, J. & Punkanen, M. 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 132(1), 55–61. Yli-Kaitala, K & Toivanen, M. 2021. Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä. Työterveyslaitos.

Lue myös aiemmin ilmestynyt blogi epävarmuuden sanoittamisesta: