Kuntoliikkuessa saa ideoita. Kerron viimeiseni: annetaan portaanrakentajille verovähennys ja porrasfirmoille yritystukea. Sillä voisi olla huima kansanterveydellinen merkitys. Portaat ovat myös terveysvaikutteinen lisä työnohjaajan työkalupakkiin.
Mursin kesän pihatöissä olkapääni ja huolimatta ortopedille uhoamisesta katkesi polkujuoksuharrastus kuin seinään — ylävartalolla kun todella on merkitystä ja pöheikössä kaatuessaan tarvitsee molemmat kädet töyssyn vastaanottoon. Kuukauden piinallisen pakkolevon jälkeen löysin porrasjuoksun ja kadotetun paratiisin. Kuuvuoren maisema Turussa avasi laajat näkymät historialliseen kaupunkiin ja syketaso teki huiman tuottavuusloikan. Jopa asiakastapauksiin tuntui portaissa avautuvan uutta näkökulmaa.
Hyvä idea voi toki olla myös huono! Muistatte ehkä pääministeri Matti Vanhasen sivakoinnin Lapissa ja sitä seuranneen eläkeiän nostoväläyksen. Matti yritti Kekkosen latu-uriin, mutta laiskistunut kansa ei ymmärtänyt omaa parastaan. Saman puolueen Esko Aho julkesi vielä ehdottaa, että kansalaiset ottaisivat itse suurempaa vastuuta terveydestään. Siitä vasta helvetillinen haloo nousi — hyvinvointivaltiossa kun yksilön vastuun korostaminen on lähes suurin mahdollinen synti! Yhteiskunnan rakennetekijät kuulemma määrittävät valinta-avaruuden. Erityisen suosittua tämä ajattelutapa on sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa liikkumattomuuden seurauksia todistetaan päivittäin. Geneetikot ja psykiatrit rientävät tarvittaessa tukemaan passiivisuuslinjaa: biologinen lottoarvonta antaa ja ottaa eikä ihmisen pidä muuta olettaa. Jos ei tämä vielä riitä rynnii paikalle filosofeja oluttuoppostensa äärestä — vapaata tahtoa ei ole ja jo ajatuskin kerrassaan naurettava.
Älkää ymmärtäkö väärin. En ole ylimielinen! Kaikki edellä mainitut ovat osaltaan oikeassa — kortteja ei ole jaettu tasan syntymässä, lapsuudessa tai eriytyneillä asuinalueilla eikä kaikki ole vain yksilön valintaa. Osa self-help kirjoista on oikeasti syvältä ja vain rahastavat toistaen samaa tarinaa eri termein ja jopa klisein. Jos ihminen on vasta esiharkintavaiheessa (Prochaska & Di Clemente 1997) ei siinä välttämättä auta tsemppi, keppi eikä verovähennys. Vapaa tahdonkin suhteen on todella vähän niin ja näin — se näkökulmaa erityisesti painottanut olikin muuten psykologi ja tilasi valomerkin aikaan vielä yhden, vaikka tiesi puolison odottavan kiukkuisena kotona.
Mutta vaikka vapaata tahtoa ei olisi, olisiko se syytä olettaa? Olisiko se hyödyllinen vaikka tietoisena harha-ajatuksena? Ja olisiko herätettävän tahdon kaveriksi hyvä liittää porkkanaa ja ehkä väliin hiukan kepilläkin hipaista? Koko ajan lisääntyvä näyttö nimittäin puhuu sen puolesta, että liike eri muodoissaan on se paras ja ilmainen tapa vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseen hyvinvointiin. Ylen Areenasta voi vaikka katsella miten lempeä brittilääkäri Michael Mosley kiertää maailmaa etsien pitkän iän salaisuutta. Konsteja on monia, mutta ainakin vierivä kivi sammaloituu hitaammin.
Liike ja portaat sopivat hyvin myös työnohjauksen maailmaan. Antiikin Kreikassa filosofit kävelivät tehostaakseen ajatteluaan — liehuva toogakaan ei ilmeisesti jumittunut Agoran portaisiin. ”Joustavuus ja luovuus eivät kuki perse marmoripenkissä” halusivat he kai aikalaisilleen ja jälkipolville viestittää.
Kun sain aiemmin olla useammassa organisaatiossa työntekijänä, muistan istuneeni takapuoli hiessä useammassakin pitkässä työnohjausprosessissa. Väliin tuli hyvää tulosta ja ehkä ahdistuksen sietämisen kautta se oli sitä kestävämpää laatua! Väliin ei tosin päästy edes alkuun — sipinää riitti kyllä istuntojen välissä, kunnes kestokyky loppui ennen aikojaan ja usein myös istunnot. Jossain välissä sain morenolaisen peruskoulutuksen, jossa ydinajatuksena oli ryhmän liikuttaminen eri keinoin. Tutkintotodistus jäi saamatta — väsyin vertaisryhmässä istumiseen noin sadankahdenkymmenen tunnin kohdalla — mutta oppi tuli ammennettua tuleviin koetuksiin. Kärsivällisyyttä on hyvä olla ja väliin lähes loputtomiin. Kuitenkin kun pysyvästi jumittaa tai lyö pidempään tyhjää, muista liike!
Eli lopuksi heitän kuin heitänkin uudelle hallitukselle ideani. Vapauttakaa portaat veroista tai älkää ainakaan sukiko myötäkarvaan sähköpotkulautoja vuokraavia terveysterroristeja.
Työnohjaajille sanon: liikuttakaa yksilöitänne ja työyhteisöjänne.
Viekää väliin vaikka portaisiin…
