Artikkeli - - Muokattu

Kirkon työnohjaus kehittyy ajassa

Suomalaisen työnohjauksen juuret ovat kirkossa. Se on myös monella tapaa työnohjauksen edelläkävijä, josta moni organisaatio voisi ottaa oppia.
Suomen evankelisluterilainen kirkko sai toisen vuoden 2023 Työnohjaustunnustuksista.

Teksti:

KIRSI VALTO

Artikkeli on Osviitasta 1/2023

Kirkko on kouluttanut STOry-kelpoisia työnohjaajia yli 50 vuotta. 1970-luvulla se käynnisti ensimmäisen kaksivuotisen työnohjaajakoulutuksen, mikä oli nykyisin käytössä olevien kaltainen. Kirkkoneuvos ja kirkon työmarkkinajohtaja Anna Kaarina Piepponen arvostaa suuresti STOryn tunnustusta.

”Se koskettaa isoa osaa kirkon työntekijöistä. Kirkossa on yli 400 oman perustyönsä ohessa työnohjaajana toimivaa ja heillä tuhansia asiakkaita. Tämä tunnustus innostaa varmasti heitä kaikkia.”

Piepponen pitää erityisessä arvossa sitä, että tunnustus tulee oman organisaation ulkopuolelta.

”Kirkko ei ehkä aina julkisuudessa näyttäydy kaikkein houkuttelevimpana tai edistyksellisimpänä organisaationa ja siksi on erityisen hienoa saada tällaista huomiota ja peeärrää. On upeaa, että kirkko on ollut työnohjauksen suhteen etukenossa ja ymmärtänyt resursoida sitä läpi vuosikymmenten,” kiteyttää Piepponen.

Työnohjauksen arvo tunnustetaan kirkossa

Kirkon työnohjaajakoulutus on yksi suosituimpia koulutuksia, johon seurakunnan työntekijät haluaisivat osallistua. Kaikki kiinnostuneet eivät mahdu koulutuksiin, vaikka niitä käynnistyy 1-2 vuoden välein

Työnohjauksen ja työnohjaajakoulutuksen kokonaisvastuu on kirkkohallituksella. Paikallisesti työnohjausta koordinoidaan hiippakuntatasolla.

Helsingin seurakuntayhtymässä työnohjausta koordinoi rovasti Seija Riekkinen, joka on myös päätoiminen työnohjaaja. Hän kertoo, että ensimmäinen päätoimisen työnohjaajan virka kirkkoon on perustettu jo vuonna 1968, jolloin Maiju Myyrä valittiin virkaan.

Lisäkoulutusta järjestetään sekä valtakunnallisesti että hiippakunta-alueittain säännöllisesti. Joka toinen vuosi kirkon työnohjaajat kokoontuvat valtakunnallisille neuvottelupäiville. Heille on tarjolla myös omaa työnohjausta.

Kirkon työnohjaajat ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota myös omalta organisaatioltaan. Vuosina 2021 ja 2022 Helsingin hiippakuntaan kuuluva Helsingin seurakuntayhtymä antoi työnohjausta tekeville Suomen työnohjaajat ry:n jäsenmaksun joululahjaksi

Kirkon työmarkkinajohtaja Anna Kaarina Piepponen arvostaa erityisesti sitä, että tunnustus tulee oman organisaation ulkopuolelta.

Pastoraalisesta työnohjauksesta kohti tiimiohjauksia

Riekkinen kertoo, että aluksi kirkon työnohjaukset olivat vain papeille tarkoitettuja pastoraalisia keskusteluja. 

Työnohjausta ja työnohjauskoulutusta ovat olleet vuosikymmenten aikana kehittämässä monet henkilöt, muiden muassa Matti-Pekka Virtaniemi, Kirsti Aalto, Martti Lindqvist, Timo Totro ja Markku Tynkkynen. Kaikki avainhenkilöt ovat aina tuoneet uutta ja ajassa elävää kirkon työnohjaukseen.

Edelleen pyritään suosimaan pitkiä työnohjausprosesseja, mutta nykytyöelämä on tuonut mukanaan myös lyhyemmät ohjausprosessit.

“Työsuhteet voivat olla määräaikaisia pätkiä ja toisaalta äkilliset kriisit voivat vaatia muutaman kerran kriisiohjausta. Korona-aika oli seurakunnissa selvästi kuormitusta lisäävä ja tarve 1–5 kerran lyhyille ohjauksille kasvoi”, Riekkinen kertoo.

Tavoitteena kirkolla on, että tiimityönohjaukset yleistyisivät ja työyhteisöjen tilanteita käsiteltäisiin työnohjauksissa. Yksilöohjausta silti pyydetään edelleen paljon. Kirkossa on vahva vaitiolovelvollisuuden kulttuuri ja osittain sen edelleen koetaan estävän ryhmä- ja tiimimuotoisen ohjauksen hyödyntämistä.

Rovasti ja työnohjaaja Seija Riekkisen mukaan edelleen pyritään suosimaan pitkiä työnohjausprosesseja.

Kaikilla mahdollisuus työnohjaukseen

Aluksi vain hengellisen työn tekijöillä oli oikeus työnohjaukseen. Työnohjaajiksi puolestaan kelpuutettiin vain pappeja. Nyt kirkon koko henkilöstöllä, ammatista riippumatta, on mahdollisuus esihenkilön kanssa ja resurssien rajoissa osallistua työnohjaukseen.

Työnohjaukseen osallistutaan työajalla. Ei tarvitse olla kriisiä tai asioiden jotenkin huonosti osallistuakseen työnohjaukseen. Enemmänkin se nähdään työhyvinvoinnista huolehtimisena.

Uusille kirkkoherroille järjestetään omaa työnohjausta ja myös monet piispat sekä ylin johto käyvät työnohjauksessa.

Kirkon työmarkkinajohtaja Piepponen pohtii työnohjauksen merkitystä yhteisöllisyyden rakentumisessa. Monet kirkon työntekijät ovat asiantuntijatyössä, jossa on tyypillistä työskennellä etäällä työyhteisöstä. Korona-aikana tämä tietenkin vielä lisääntyi. Nyt halutaan taas tavata kollegoita ja työnohjaus palvelee myös tätä tarkoitusta.

Mihin suuntaan kirkon työnohjaus kehittyy jatkossa?

Rovasti Riekkinen kertoo, että kirkon työnohjauksesta on tullut systemaattista myös rakenteensa puolesta.

Riekkinen näkee, että tulevaisuudessa työnohjaus on enemmän työn kehittämistä. Parhaimmillaan se on strateginen tuki johdolle.

Virtuaalisuus tuo lisää mahdollisuuksia.

”Työnohjaus on suuri etuoikeus henkilöstölle ja kilpailuvaltti työnantajalle”, kiteyttää Riekkinen.