Ilosiirtymä kannattelee toiveikkuutta
Usein sanotaan, että mennyt on mennyttä ja nyt pitää mennä eteenpäin. Entäpä jos parempi eteenpäin meno edellyttää menneisyyden ja juurten tutkimista? Mistä oikeastaan tulen ja millaisia asioita minussa edelleen kulkee sukuni ansioista mukana?
Teksti:
KIRSI VALTO
Artikkeli on Osviitasta 4/2023
Ilosiirtymä on työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Mankan (kuvassa) luoma käsite. Se syntyi vastatermiksi taakkasiirtymälle.
Taakkasiirtymällä tarkoitetaan sukupolvelta toiselle kulkeutuvia ongelmia ja tunnetiloja, jotka on jätetty käsittelemättä ja puhumatta auki.
Traumaattisia kokemuksia syntyy erityisesti katastrofien ja sotien aikana, mutta myös sairauksista, onnettomuuksista ja hylkäämisistä. Taakat voivat ilmetä myös masennuksena tai muina sairauksina.
”Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi”, kiteyttää Manka lainaten psykiatri Martti Siiralan sanoja.
Taakoista kohti iloa
Manka havahtui oman sukunsa historiaa tutkiessaan, miten trauma seuraa traumaa. Monessa polvessa taaksepäin oli tapahtunut kaikkea kamalaa ja taakkasiirtymä oli ilmeinen.
Silti hän tunnisti, että omassa lapsuudessa oli monenlaista hyvää ja hänen elämässään oli tapahtunut paljon positiivisia asioita.
Manka ryhtyi tutkimaan sitä, mikä kaikki oli ollut hyvin. Mikä oli auttanut hankalissa vaiheissa? Mistä tuli iloa ja hyvää mieltä?
Ilosiirtymä on sitä, että tulemme tietoisiksi kaikesta siitä hyvästä, jota oma ja sukumme historia pitää sisällään. Se ei tarkoita silmien sulkemista vaikeilta asioilta ja tunteilta. On tärkeää, että vaikeudet nähdään ja ne hyväksytään osaksi menneisyyttä. Ja että niistä voidaan puhua.
Näkökulmaa on myös hyvä vaihtaa siihen, mitä kaikkea vaikeudet opettivat. Millaisia vahvuuksia ne synnyttivät? Millaisia hyviä asioita vaikeuksien rinnalla on ollut?
Jakaessamme hyviä kokemuksia ja tunteita menneiltä ajoilta tuleville sukupolville vahvistamme ilosiirtymää entisestään.
Ollapa suurempi sydän
Manka kertoo menneisyyttään tutkiessaan löytäneensä lukioaikaisen päiväkirjan, johon hän oli kirjannut toiveensa: ”Kunpa saisin suuremman sydämen, jotta voisin lievittää onnettomien oloa”. Halu auttaa ja ilostuttaa muita on ollut hänelle tärkeää aina.
Hän kertoo jo nuorena oivaltaneensa Veneheiton kylässä, että elämän alkueväät ovat kovin erilaisia eivätkä todellakaan jakaudu tasapuolisesti. Jokainen voi silti vaikuttaa omiin valintoihinsa ja omaan elämäänsä.
”Geenit ovat silmuja, jotka puhkeavat eri olosuhteissa”, Manka sanoo.
Aiemmin ajateltiin, että ihmisen koetusta onnellisuudesta 50 prosenttia selittää perimä, 40 prosenttia oma toiminta ja 10 prosenttia ympäristö. Uusin tutkimus on kuitenkin kumonnut tämän. Myös Manka ajattelee, että ihminen itse voi vaikuttaa moneen asiaan läpi elämänsä paljon enemmän kuin 40 prosenttia.
Harvat valinnat ovat lopullisia. Useimmiten voi onneksi valita uudestaan niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Toisinaan ihmiset ja työyhteisöt eivät näe valinnan paikkoja, vaan jäävät jumiin vanhaan.
Hiostajat vs. ilostuttajat
Kaikilla ihmisillä lienee luonteenpiirteitä ja opittuja käyttäytymismalleja, joiden alkujuuret ovat syvällä perheen historiassa. Manka puhuu hiostajista: perityistä tai opituista toimintamalleista, jotka piiskaavat toimimaan tavalla, joka ei ole aina hyväksi.
Hiostajia voivat olla esimerkiksi vahvuus, kiltteys, täydellisyyden tavoittelu tai pessimismi. Vahvuus voi kätkeä tunteet. Kiltteys taas voi johtaa omien tarpeiden laiminlyömiseen. Täydellisyyden tavoittelijan rima nousee koko ajan eikä koskaan ole riittävästi. Pessimisti näkee kaikessa ongelmia ja elämä voi olla melko ilotonta.
Hiostajien vastinparina ovat ilostuttajat. Ilostuttajia ovat toimintamallit ja piirteet, jotka toimivat positiivisina vahvuuksina ja elämän ilon tuojina. Esimerkiksi uteliaisuus, ystävällisyys, sitkeys ja luovuus voivat olla sellaisia piirteitä, joiden varaan on sukupolvien ajan nojattu hankalissa tilanteissa.
Myös hiostajia voi tarkastella ilosiirtymästä käsin. Mitä hyvää esimerkiksi kiltteys on tuonut elämääsi?
Jos näkisi valon, niin kestäisi pimeyden
Työyhteisöissä on paljon asioita, joiden äärellä tuntuu, ettei mitään ole tehtävissä. Rakenteet ovat mahdottomat, johtajat kaukana, vaihtuvuus hurjaa ja runsaat sairauspoissaolot vaivaavat. Työhyvinvointi tuntuu olevan kaukainen haave.
Miten näissä työpaikoissa voisi houkutella esiin ilosiirtymää?
Työnohjauksissa voitaisiin Mankan mielestä tutkia henkilökohtaisella ja työyhteisön tasolla sitä, mistä kaikesta omat voimavarat kumpuavat. Mitä omassa ja suvun historiassa on sellaista, joka tukee ja tuo voimavaroja? Mikä työyhteisön menneisyydessä on ollut sellaista, josta ammennetaan iloa?
”Sieltä historiastahan ne tulevat ne hiostajatkin. Miksei menneisyydestä voisi etsiä myös ilostuttajia? Mikä isoäitejä ja -isiä on auttanut selviytymään, kun on ollut rankkaa?”, Manka kysyy.
Ilosiirtymä toimii toiveikkuuden pohjana. Kun kerran aiemmatkin sukupolvet ovat pystyneet tähän, miksi en minäkin. Toiveikkuus tuo valoa ja uskoa parempaan. Silloin jaksaa hetken myös pimeää.
Työyhteisön ilosiirtymät
Työyhteisössä elää monenlaisia tarinoita, joiden vaikutus nykyisiin toimintatapoihin voi olla hämmentävä. Jotakin hyödytöntä toimintaa ylläpidetään, koska niin on aina tehty.
Mankan mukaan työyhteisöt usein hämmästyvät, mihin kaikkeen voi vaikuttaa, vaikka äkkiseltään tuntuu, että mahdollisuuksia ei ole. Useimmiten asiat ovat pieniä, mutta arjessa merkityksellisiä.
”Työn tuunaamista kannattaa tehdä yhdessä tai yksilöllisesti. Sitä voi tehdä kiireenkin keskellä.”
Esimerkkinä Manka mainitsee vanhusten palvelutalon, jossa oli koko ajan kiire ja hoitajien työaika ei tuntunut riittävän mihinkään. Työprosesseja muutettiin niin, että aamutoimia ei tehtykään kaikille samaan kellonaikaan, vaan sen mukaan miten asiakkaat toivoivat.
Vastoin ennakko-odotuksia muutos säästi aikaa ja lisäsi sekä asiakkaiden että työntekijöiden hyvinvointia.
Vaikeinta lieneekin asenteen muuttaminen. Omat uskomukset ja asenteet istuvat tiukassa. Niiden tarkasteluun ja uudelleen määrittelyyn voisi ottaa ilosiirtymän käyttöön. Mitä aiemmassa elämänhistoriassani on sellaista, joka tukisi uskomusta, että selviän, opin uutta ja voin kyseenalaistaa aiemmat ajatuskuvioni?
Työnohjaus sukismisryhmänä
Marja-Liisa Manka on huolissaan siitä, että useilla työpaikoilla ei tunnu olevan enää tilaa vapaamuotoiselle keskustelulle, yhteisöllisyydelle ja ”sukimiselle”. Sukimisella hän viittaa apinoihin, joiden on tutkittu voivan paremmin ja olevan sitä älykkäämpiä mitä isommassa ”sukimisryhmässä” eli kirppujen irrottamisryhmässä ne saavat elää.
Ihminenkin tarvitsee sukimista. Yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä perustarve ihan jokaiselle. Yhteisöllisyys lisää yleisesti ihmisten elämän tyytyväisyyttä ja myös fyysistä terveyttä.
Yhteisöllisyys on vähentynyt useassa työpaikassa, mikä ei lähtökohtaisesti synnytä ilosiirtymää. Päinvastoin: ihmiset kokevat voimattomuutta eivätkä näe mahdollisuuksia muuttaa asioita, kun niiden jakamiselle ja yhdessä pohdiskelulle ei ole aikaa eikä tilaa.
Ilosiirtymät ovat siis mahdollisia, kun ihmisillä on tilaisuus pysähtyä pohtimaan omaa ja työpaikkansa historiaa. Silloin nähdään asioita, jotka toimivat voimavaroina ja toisaalta myös sellaista, johon on mahdollista vaikuttaa muutoksen aikaan saamiseksi.
Työnohjaus voikin olla paikka ja aika ”sukia” työpaikalla. Sukiminen voi olla asioiden tarkastelua voimaannuttavasta näkökulmasta. Ilosiirtymien näkyväksi tekeminen tuo toivoa paremmasta tulevasta.
Työnilon ja positiivisen energian elvyttäjä
Marja-Liisa Manka on porkkanan värisessä tukassaan, värikkäissä silmälaseissaan sekä koko kasvot valaisevassa hymyssään aito ilon lähettiläs.
Hänen lempiaiheitaan ovat työn- ja elämänilo ja positiivinen ajattelu sekä ratkaisukeskeisyys. Manka on muiden muassa kehittänyt työnilonjulistuksen, joka on ollut käytössä Tampereen yliopistossa vuosien ajan.
Manka on koulutukseltaan filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteen maisteri. Nykyään hän on yrittäjä sekä työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Tampereen yliopistossa. Aiemmin hän työskenteli työhyvinvoinnin professorina Tampereella. Ennen akateemista uraa Manka oli erilaisissa koulutus- ja johtotehtävissä useissa organisaatioissa.
Hän on johtanut lukuisia tutkimus- ja kehittämishankkeita ja toiminut myös itse kehittäjänä, kouluttajana ja kolumnistina. Marja-Liisa Manka on myös ahkera kirjailija.
Mankan viimeisimmät tietokirjat ovat:
Työhyvinvointi täysin uudistettu painos 2023 yhdessä Marjut Mankan kanssa
Elämänilon jäljillä. Tunne juuresi- vaikuta elämääsi 2022
Stressikirja, mistä virtaa? 2015
Työn ilo 2013
