Artikkeli - - Muokattu

Kaiken pohjalla on ihmiskäsitys

STOry palkitsi Suomen suurimman työnohjaajakouluttajan Dialogic Partner Oy:n ja sen perustajajäsenet Jorma Ahosen ja Pekka Holmin 25. tammikuuta ensimmäisellä Vuoden työnohjaustunnustuksella. Millaisia ajatuksia pitkä ja menestyksekäs ura herättää konkareissa nyt, eläköitymisen kynnyksellä?

Teksti

Heli Koppelo

Tuntuuhan se aina hyvältä, kun saa arvostusta.” Näin muistaa ajatelleensa Dialogicin perustajiin kuuluva Jorma Ahonen, kun hän sai tietää Dialogicin koulutusyhteisön saavan ensimmäisen, vuoden 2022 Työnohjaustunnustuksen. Dialogic on Suomen suurin työnohjaajakouluttajayhteisö. Se on kouluttanut työnohjaajia jo yli 20 vuoden ajan. Viime lokakuussa sen koulutusohjelmasta valmistui tuhannes työnohjaaja.  ”Kaikkien näiden vuosien aikana alle kymmenen opiskelijaa on keskeyttänyt opinnot. Se on alle prosentti!” myhäilee Pekka Holm, kouluttajayhteisön johtaja. Voinee sanoa, että myös opiskelijat ovat arvostaneet Ahosen ja Holmin kehittämää voimavarakeskeistä koulutusta, sillä muutenhan tuon kaltainen menestys ei olisi mahdollista. Arvostuksen hyvää tekevä vaikutus on myös keskiössä siinä, mitä Dialogic pyrkii opiskelijoilleen opettamaan ja ylipäätään tuomaan suomalaiseen työelämään. Mutta palataanpa ensin alkuun. Mistä Dialogicin tarina lähti liikkeelle?

Ystävistä yhtiökumppaneiksi. Dialogicin tarina ulottuu 80-luvun alkuun, jolloin Ahonen ja Holm (”stadin kundit”, kuten Holm kuvailee) ystävystyivät opiskellessaan Tampereen yliopistossa. Kaksikko työskenteli opintojensa ohella paikallisessa nuorisokodissa, missä he osallistuivat myös työnohjaukseen. ”Olimme ennen kaikkea ystäviä ensin, ja teimme yhdessä kaikenlaista hauskaa, mitä opiskelijat nyt tekevät”, Holm muistelee. Erityisesti miehille on jäänyt mieleen ryhmätyön opinnot, joiden myötä he päätyivät ohjaamaan nuorempia opiskelijoita. Omat hyvät kokemukset työnohjaukseen osallistumisesta innostivat myös työnohjaajan uralle. 80-luvulla ei juuri ollut erillisiä työnohjaajakoulutuksia, mutta työnohjaajan pätevyys sisältyi Ahosen ja Holmin suorittamaan vaativan erityistason perheterapiakoulutukseen.  Sen lisäksi molempien pakista löytyy valtava määrä erilaisia koulutuksia organisaatioiden kehittämisestä psykodraamaan. Dialogicin edeltäjän, Aikuis- ja yhteisökoulutus Oy:n, miehet perustivat jo vuonna 1988. Kaksikosta ensin työnohjaajien kouluttamista kokeili Holm, Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksen rehtorin pyynnöstä 90-luvun loppupuolella. Ahonen sai koulutuksesta ainekset graduunsa. ”Hullun rohkeana ajattelin, että mikäs siinä. Ensimmäisen ryhmän jälkeen huomasin, että tämähän sujuu. Paljon ovat asiat siitä kehittyneet, mutta jotain on säilynytkin”, Holm muistelee. Ja se jokin on dialogisuus.

“Pyydämme ihmisiä miettimään sitä, onko hän valmis opiskelemaan itseään”

Dialogisuus on vastaamista. Vuosikymmenten aikana ohjauskentän erilaiset -ismit ja trendit ovat tulleet ja menneet, ja osa toki jäänytkin. ”Ensin olivat muun muassa systeemiset terapiat. 80-luvulla tuli ratkaisukeskeisyys, sitten narratiivisuus. Me tietenkin opiskelimme niitä kaikkia”, Ahonen luettelee. Dialogisuutta ohjauskentälle hivuttivat jo 80–90-luvun vaihteessa Markku Sutela ja Jaakko Seikkula, jotka työskentelivät Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä ja toimivat myöhemmin monissa Dialogicin koulutuksissa kouluttajina.   Dialogisuus oli kaikista viitekehyksistä se, mikä jäi. Miksi? Sen ihmiskäsityksen takia, miehet vastaavat. Siinä keskeistä on ymmärrys, että ihminen ja hänen hyvinvointinsa ovat aina sidoksissa toisiin ihmisiin, siihen, miten hänellä menee muiden ihmisten kanssa niin kotona kuin töissäkin. ”Dialogi on vastaamista, eikä ihminen voi olla vastaamatta”, Holm selittää.  Siksi arvostavan, avoimen ja aidosti kiinnostuneen kohtaamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. 2000-luvun kehollinen käänne toi dialogisuuteen vielä oman ulottuvuutensa. Sen mukaan ihmiset ovat myös kehollisesti yhteydessä toisiinsa, reagoivat kehollisesti vuorovaikutuksessa. Kun ihminen sanoo jotain, niin toisen kehossa tapahtuu aina jotain. Dialogisuus näkyy ihmisten ja asioiden välisissä suhteissa. Käytännössä se ilmenee esimerkiksi niin, että jos esihenkilö ja työntekijä eivät tule toimeen tai joku ei viihdy töissä, niin vika ei välttämättä ole niissä ihmisissä tai työssä, vaan siinä, että jokin siinä suhteessa ei toimi.  Työnohjaajalta dialogisuus vaatii ensinnäkin vahvaa itsereflektiota, jotta pysyy tietoisena sille, miten ajattelee ja työskentelee, sillä se vaikuttaa muihin ihmisiin. Toiseksi vaatii malttia pysyä työnohjausprosessissa eikä lähteä tietämään – jolloin ohjauksesta tulee helposti kouluttamista.

Itsereflektion taito koulutuksen ytimessä Työnohjaajien kouluttamisessa olennaista on yhdessä tekeminen, ei niinkään tiedon välittäminen, Ahonen ja Holm painottavat. ”Kaikki tieto työelämän ilmiöistä on nykyään kännykän päässä, joten sitä voi opiskella itsenäisesti. Sen sijaan itsereflektion taitoa voi kehittää vain tekemällä. Koulutuksissamme harjoittelu aloitetaan heti, ensimmäisellä lukukaudella, ja harjoittelut myös kuvataan”, Holm kertoo. Ahosen mukaan hyvän koulutuksen edellytys on rakenne ja ”prosessoittaminen”. Koulutus koostuu selkeistä prosesseista, kuten työpajamaisista lähipäivistä, harjoittelusta ja koulutustyönohjauksesta.  Opiskelija opiskelee itseään kuvattujen työnohjausten kautta, sitä miten hän on ja toimii ihmisten kanssa. ”Siksi jo koulutusta edeltävässä haastattelussa pyydämme ihmisiä miettimään sitä, onko hän valmis opiskelemaan itseään”, Holm sanoo. Taustalla on ajatus metodologisesta instrumentalismista: metodista ja instrumentista riippuu, millaista ymmärrystä ja tietoa tilanteessa kertyy. Koska työnohjaaja on itse oma instrumenttinsa, hänen tulee opiskella omaa toimintaansa ja omia ajattelutapojansa. ”Opiskelijamme ovat yleensä hyvin koulutettua porukkaa, mutta meidän koulutuksemme saattaa olla ensimmäinen kerta, kun heidän pitää kääntää katse omaan tekemiseensä”, Ahonen pohtii. Hänen kokemuksensa on, että itsensä katsominen videolta voi aluksi tuntua haastavalta, mutta siihen tottuu nopeasti ja sitten sitä jo haluaa. ”Ihminen oppii antamaan itse itselleen palautetta, jolloin sitä tarvitsee vähemmän muilta.” Samat kouluttajat pysyvät opiskelijoiden kanssa koko 2,5-vuotisen koulutuksen. Miehet eivät ole kokeneet sellaista rakennetta omakseen, jossa vierailee lukuisia eri kouluttajia opettamassa eri viitekehyksiä. ”On kaksi eri asiaa tietää, mitä työnohjaus tai työelämä on, ja olla hyvä työnohjaaja”, Holm tiivistää. Miten työnohjauskenttä on kaksikon mielestä muuttunut vuosikymmenten aikana – ainakin erilaisia koulutuksia ja koulutustahoja on tullut suuri määrä? Kysymys saa miehet naurahtamaan. ”Hirveän vähän sitä tietää, mitä muut tekevät”, Ahonen tunnustaa. Ahosen ja Holmin mukaan dialogian vahvistaminen suomalaisessa työelämässä edellyttää, että toimintaan tulee ja otetaan mukaan uusia ihmisiä.  He eivät myöskään piilottele mustasukkaisesti koulutusmateriaalejaan, vaan ne ovat aina olleet vapaasti käytettävissä. ”Eihän meillä voi olla copyrightia ajatuksiin, joita on esitetty jo Sokrateesta alkaen. Toki meidän on itse pysyttävä askel edellä ja jatkuvasti kehitettävä osaamistamme ja koulutusohjelmaamme.”

”Dialogi on vastaamista, eikä ihminen voi olla vastaamatta”

Dialogisuus kaikkien taidoksi Kaikki muuttuu aikanaan, ja tämä iätön totuus koskee myös Dialogicia. Jorma Ahonen jättäytyi viime vuonna pikkuhiljaa yrityksen toiminnasta, ja Pekka Holm aloitti viimeisen työnohjaajakoulutuksensa tämän vuoden alussa.  Aivan oloneuvoksiksi miehet eivät kuitenkaan aio heittäytyä, vaan työnohjaukset jatkuvat. Millaisia ajatuksia konkareilla on työnohjauksen tulevaisuuden suhteen? ”Oma toiveeni on, että työnohjaus muuttuisi arkipäiväisemmäksi ja vähemmän mystiseksi, että se olisi tila, jossa ihmiset voisivat kaiken keskellä pysähtyä jakamaan kokemuksiaan, oppimaan ja kehittämään työtään”, Holm pohtii. Ahonen vie ajatusta eteenpäin: ”Työnohjauksen merkitys voisi vähentyä, eli ettei erillisiä työnohjaajia edes tarvittaisi, vaan dialogisuus lisääntyisi niin laajasti, että taito olisi kaikilla.” Siihen on vielä matkaa, miehet myöntävät.  ”Suomalaisessa työelämässä on sellainen höppänä ilmiö, etteivät pomot ja alaiset aina osaa keskustella keskenään”, Holm naurahtaa. Ahonen nyökyttelee ja jatkaa: ”Työelämä on niin vaativaa ja kompleksista, että kyllä työnohjaajille töitä riittää.”

Jorma Ahonen

  • Ikä: 67, syntynyt Helsingissä
  • Koulutus: Yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalipsykologi, VET-perheterapeutti
  • Työskentelee työnohjaajana, organisaatiokonsulttina ja kouluttajana
  • Harrastukset: luontoliikunta
  • Motto: ”Dialogia voi edistää vain dialogisesti.” 

Pekka Holm

  • Ikä: 63, syntynyt Helsingissä
  • Koulutus: sosiaalityöntekijä, VET-perheterapeutti ja lastenpsykoterapeutti
  • Työskentelee työnohjaajana, terapeuttina ja kouluttajana
  • Harrastukset: koripallo ja Lohjanjärvi
  • Motto: “Rakkaus ja dialogia pitävät ihmiset suhteissa sekä ihmiset että suhteet elävinä.”

Artikkeli julkaistu Osviitassa 1/2022