Puhelin soi keljusti juuri kun olen itsepalvelukassalla pakkaamassa ostoksia. Koska en heti tavoita puhelinta muumimammakassini uumenista, saapuu pian tekstiviesti, jossa työnohjausasiakkaani kyselee: ”Eikö meillä pitänyt tänään olla ohjaustapaaminen?”
No todellakin piti. Ensimmäinen kerta (muistaakseni) ikinä, kun olen unohtanut työnohjaustapaamisen.
Hengitä heinäsirkka!
Näin kesän kynnyksellä moni meistä tuntee kaipuuta hidastaa, hengittää syvään ja vetäytyä hetkeksi hektisestä arjesta. Minä kaipaan takaisin myös muistiani sekä tunnetta elämän hallinnasta. Kevään puhuri on puhaltanut kumoon sekä lähimetsän kelokoivun että kykyni hallita kalenteria.
Kevään viimeisessä ohjauksessa kyselen usein työnohjattaviltani oppeja kuluneen kevään työtehtävistä ja -tilanteista. Samoin yritän viritellä ohjattavieni ajatusta palautumiseen kesän ja mahdollisen loman aikana. Mutta nyt lienee syytä esittää nämä kysymykset myös itselleni. Mitä siis opin alkuvuodesta ja mihin kiinnitän kesällä huomiota?
Ihan ensimmäinen oppi tässä itseaiheutetun häpeän äärellä on se, että aivotutkijoiden vinkkejä kannattaisi kuunnella ja soveltaa tehokkaammin. Kognitiivisen ergonomin puute ja kuormitus ovat kiivenneet korvienväliini turhan huomaamatta ja työpäiväni ovat olleet heinäsirkkana hyppelyä. Onkin syytä varmistaa, että kesäpäiviini mahtuu taukoja ja puhelin pysyy tukevasti kassin kerrostumissa.
Toisaalta mieleeni juolahtaa, että tämä tilanne voisi olla mainio hetki kirjoittaa tapahtuneesta mokasta myötätuntoinen muistio. Hieman yllättäen oivallan muistioni äärellä, että ohjattavani suhtautui tilanteeseen hyvinkin myötätuntoisesti. Huomio, joka omassa tunnemyräkässäni oli mennyt minulta aivan ohi. Tunnen häpeän lisäksi kiitollisuutta.
Kielteiset tunteet usein salpaavat paitsi päätä myös hengitystä ja tunnistan orastavaa kireyttä pallean suunnalla. Olen luultavasti jo aika pitkään huokaillut pinnallisesti ja puuskuttanut portaiden lisäksi ainakin toimimattomien järjestelmien äärellä. Kuulostelen hengitystäni ja muistelen Minna Martinin oppeja stressin purkamisesta ”ihan vaan” hengittämällä. Martin muistuttaa elämäntilanteeseeni sopivasti myös, että rauhoittumista ja lepäämistä ei voi varastoida.
Siispä rauhoittumaan ja lepäämään! Ja nyt yritän tehdä sen tietoisemmin, toisin kuin niinä kesinä, joina pyrin saattamaan maailman — tai ainakin pihaprojektin — valmiiksi ennen Jaakon kylmää kiveä.
Miten levätä ilman suorittamiseen sortumista?
Tartun toimituskuntakollegani Ulla Klemolan antiohjeisiin ja päätän bongata lintujen lisäksi oman elämäni perhoshetkiä, joissa oleminen korostuu tekemisen sijaan ja hetken mahdollistaa ”jonkinlainen sivussaolo tai pysähdys”. Päätän siis suojella ilmatilaa ympärilläni ja vaalia perhoshetkiä.
Toiminnallisten menetelmien perusmyyränä kaipaan palautumisreseptiini ehkä vielä jotain konkreettisempaa. Oma arkityöni kuluttaa enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä voimavaroja, joten erityisesti psykologisen palautumisen varmistaminen voisi olla tämän kesän tavoite. Lisään lomaani siis draaman sijaan DRAMMAA sekä työnohjaajakollega Kirsi Valton mainion lomanaloitus-kysymyksen: Mistä kannattaa pitää kiinni ja mille ehkä tarttis tehrä jottain?
Listaan irrottautumisen, rentoutumisen ja omaehtoisuuden teemoiksi, joista pidän sopivan tiukasti kiinni koko kesäloman. Päätän opetella myös irtipäästämisen taitoa ja huomata merkityksellisyyttä pienissä ja arkisissa jutuissa. Yhteenkuuluvuutta päätän lisätä reippaammin omaan palauttavan kesän reseptiini: joka viikolle jonkin ystävän tapaaminen ja merkittynä (varmuuden vuoksi) juuri hankkimaani paperiseen kalenteriin!
Ja jos kohdalle sattuisikin tänä vuonna erityisen räntäinen ja sotauutisoinnin kyllästämä kesäloma, niin kertaan opit Leena Unkari-Virtasen ja Jussi Onnismaan artikkelista: Toivoa ei luoda, vaan siitä muistutetaan. Toivo tarvitsee varjonsa ja kesäloma sateiset ja toivottavasti vähemmän sotaisat päivänsä.
Päätän palautumispohdintani ja aloitan kesälomaan valmistautuminen Esa Saarisen viisaudella: Ihmisessä on kyky virittyä kauniille, merkitykselliselle, majesteettiselle.
Olkoon sinunkin kesäsi kaunis, merkityksellinen ja majesteettinen sekä vähintäänkin perhoshetkillä huokoistettu.
Kirjoittaja on Osviitta-lehden editoiva toimittaja sekä kirjailijan urasta (häpeillen) haaveileva lehtori-työnohjaaja.
Linkit ja lähteet ovat poimintoja STOryn sivujen runsaasta artikkeleiden ja blogien tarjonnasta:
Hyttinen, M. 2022. Hengitä tasapainoa elämääsi. Osviitta 2/2022.
Klemola, U. 2025. Ihmiskatseen ihme ja muita filosofian lohdutuksia epävakaina aikoina. Osviitta 2/2025.
Klemola, U. 2023. Pienen ylistys – antiohjeita työkauden alkuun. Blogi. Suomen Työnohjaajat ry.
Laine, T. 2025. Aivotutkijan teeseillä tyhmän työelämän karkotukseen. Osviitta 1/2025.
Ollila, S. 2022. Työnohjaaja kanavanvartijana – Myötätunto muita ja itseä kohtaan antaa voimaa. Osviitta 2/2022.
Valto, K. 2023. Kohti palauttavaa lomaa DRAMMA-mallin avulla. Blogi. Suomen Työnohjaajat ry.
Unkari-Virtanen L. & Onnismaa, J. 2025. Toivoa ei luoda, siitä muistutetaan. Osviitta 1/2025.
