Muutoksen ketteryyttä hämmästyivät sellaiset työpaikat, joissa ei ennen pandemiaa saatu uutterasta houkuttelusta huolimatta ihmisiä työskentelemään kotikonttorilla ja käyttämään erilaisia digitaalisia työkaluja.
Ja ihmiset, jotka olivat vakuuttuneita ”ettei näitä meidän töitä voi tehdä etänä”, yllättyivät siitä, miten hommat kuitenkin hoituivat.
Muutoksen heiluri liikkeessä
Osa organisaatioista on kuitenkin nyttemmin ryhtynyt houkuttelemaan ihmisiä takaisin toimistolle ja pohtii, miten työpaikasta saataisiin houkuttelevampi paikka kuin koti. Osa työpaikoista ei tyydy houkuttelemaan, vaan vaatii henkilöstöä palaamaan fyysisesti työpaikalle esimerkiksi kahtena päivänä viikossa.
Osa ihmisistä on huomannut, ettei etätyö ole sittenkään itselle se paras tapa tehdä töitä. Voidaan kokea jopa, että etänä työskentely vähentää työkykyä.
Näyttää siis siltä, ettei siirtyminen etätyöhön ollutkaan lopullista. Vaikuttaa siltä, että muutoksen heiluri keinuu edelleen ja hakee sopivaa hetkeä, johon pysähtyä.
Miksei etätyöstä tullutkaan pysyvää ilmiötä? Siksikö, että perinteinen työpaikalla tapahtuva työ on laadukkaampaa tai tehokkaampaa? Vai onko se helpompaa tai mukavampaa kuin digitaalinen etätyö?
Merkityksellinen katsekontakti
Uskon, että ihmisen sosiaalisen liittymisen tarve on keskeisin syy siihen, miksi aamuruuhkat ovat taas tulleet tutuiksi. Me kaipaamme ihmiskontakteja. Me haluamme jutella kahviautomaatilla ja lounaalla työkavereiden kanssa. Me koemme luontevammaksi kysyä kollegan apua, kun hän istuu viereisessä työpisteessä kuin että laitamme hänelle viestin teamsilla.
Omassa työssäni työnohjaajana ja valmentajana törmään hämmentävän usein edelleen organisaatioihin, joissa ei etätapaamisissa pidetä kameroita päällä. Ei ole mikään ihme, että väsyt ja kadotat osan työn mielekkyydestä, jos katsot päivästä toiseen nimikirjainpalloja näytölläsi!
Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee katsekontaktin toisiin ihmisiin ihan tutkitusti!
Vaikka työyhteisössä tehtäisiin töitä hybridisti, on mahdollista huolehtia myös hyvästä yhteistyöstä ja kohtaamisista, vaikka etänäkin. Se vaatii vain jonkin verran enemmän suunnitelmallisuutta, ennakointia ja valmistautumista kuin satunnaiset fyysiset kohtaamiset kahvihuoneessa.
Rusinat pullasta
Useissa tutkimuksissa, muu muassa Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimuksessa on osoitettu, että joustavuus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön on työhyvinvoinnin näkökulmasta tärkeää.
Monimuotoiset työtavat mahdollistavat, että jokaisesta työskentelymuodosta voidaan ottaa parhaat puolet käyttöön. Viimeistään nyt on aika työyhteisöissä yhdessä sopia juuri teidän työpaikkanne tavat tehdä työtä.
- Miten teette työnne parhaiten ja tehokkaimmin? Millä tavoin asiakas tulee palvelluksi parhaiten?
- Miten luotte ja ylläpidätte yhteisöllisyyttä – myös etätyössä?
- Miten huolehditte työhyvinvoinnista – myös etätyössä?
- Mitä jokainen teistä voi tehdä, jotta työ on sujuvaa – myös etätyössä?
- Mitä jokainen voi käytännössä tehdä hyvän yhteistyön eteen – myös etätyössä?
Voisivatko sovitut työtavat olla joko-tai ajattelun sijaan pikemminkin muotoa sekä-että?
Lue lisää vinkkejä hybridityön kehittämiseen Osviitan artikkelista.
